Eläinten tehotuotanto ja käyttäminen ruoaksi on yksi laajamittaisimmista ihmisen ylivallan ilmentymistä. Eläinperäisten tuotteiden nykymuotoisessa teknologisessa tuotannossa ihminen hallitsee muiden eläinten lisääntymistä, ominaisuuksia, kehon osien sekä eritteiden tuottoa ja käyttöä sekä kuolemanjälkeistä hyödyntämistä. Nykymaailmassa liha on peräisin lihaksi kasvatetusta tai maidontuotannon piirissä kasvaneesta eläimestä. Osa eläimistä kuolee jo tuotannossa, ja näitä eläinroskia ja ”sivuvirtoja” käytetään toisten eläinten rehun raaka-aineeksi tai biopolttoaineeksi. Moni kuvittelee, että maidontuotanto ja kananmunantuotanto on ”vain” maidon ja munien tuottamista. Tuotannon mittakaava, eläinten olosuhteet ja kehoja koskevat käytännöt jäävät kuluttajilta tiedostamatta.  

Feministisen eläintutkimuksen professori Erika Cudworth (1998) on kehittänyt termin anthroparchy, joka tarkoittaa ihmisen ylivaltaa. Sanassa yhdistyvät sekä anthroposentrismi että patriarkaatti. Anthroparchy sisältää erilaisia vallan muotoja ja käytäntöjä: sortoa, hyväksikäyttöä ja syrjäyttämistä. Cudworth näkee sen sosiaalisena järjestelmänä, jossa ihminen on etuoikeutettu ja hallitseva ympäristöön nähden.(1) Ihmisen ja kaikkien muiden eläinten jako näkyy selvästi käytännöissä ja myös kielessä: eläimet teurastetaan, ihmiset murhataan. Jos ihmisistä käytetään sanaa teurastus, tarkoitetaan erityisen raakaa ja moraalitonta (joukko)tappamista.(2) Tiettyjä eläimiä pidetään kasvinkaltaisina: kaloja viljellään kuten rehuja ja kasviksiakin.

Voikin sanoa, että ”on lottovoitto syntyä Suomeen”, paitsi jos sattuu olemaan valtavirrasta poikkeavan näköinen tai -lajinen.(3) Suhteessa muihin lajeihin ihminen on monista oman lajinsa sisällä risteävistä eroista huolimatta etuoikeutettu laji, jolla on monin tavoin etuoikeutettu keho, elämä ja usein kuolemakin. Omaan lajiimme sisältyvä etuoikeus on näkymättömämpi kuin valkoisen tai miehen etuoikeus.(4)

Sukupuoli linkittyy eläinten jalostamiseen, pito-olosuhteisiin ja tappamisen ajankohtaan. Kananmunantuotannossa tiput kuoriutuvat ilman hautojaa, ilman suhdetta emoon. Kukkopoikaset lopetetaan yleensä laittamalla ne säiliöön, jonne päästetään hiilidioksidia, tai maseroimalla eli murskaamalla.  Maserointi on lopetusmenetelmä, joka on sallittu alle 72 tunnin ikäisille untuvikoille ja munille. Kyseessä on untuvikkojen syöttäminen laitteeseen, jonka pyörivät terät tai ”polystyreeniset ulokkeet” tappavat ne. Suomessa työskentelee ainakin untuvikkojen erottelutehtävissä aasialaisia työntekijöitä, jotka erottelevat kanat ja kukot toisistaan. Kuten muidenkin ei-haluttujen kausityötehtävien kohdalla, näin myös tässä: suomalaiset kuluttajat eivät edes tiedä tällaisen käytännön olemassaolosta saatikka näiden ihmisten työoloista. Yritysten keulakuvat toki kilvan ylistävät ulkomaalaisten näppäräsormisuutta ja ahkeruutta. Ranska ja Saksa ovat vastikään ilmoittaneet olevansa maailman ensimmäiset maat, jotka kieltävät tämän hiljaa hyväksytyn käytännön.  

Kanat puolestaan joutuvat häkeissä tai valtavissa meluisissa halleissa munantuotantovälineiksi, kunnes heidätkin poistetaan jo ennen kuin tuotanto alkaa hiipua ja kehot antavat periksi. Kanan elämä päättyy kanalalle tuotavaan hiilidioksidikonttiin. Tuotanto-oloissa kanoja pidetään tavallisesti yhden munintakauden ajan. Yksilölliseen käsittelyyn ei ole mahdollisuutta edes tainnuttamisen aikana.  

Sikaemakkoja häkitetään yhä. Naudat erotetaan jälkeläisistään, jotka laitetaan pieniin karsinoihin tai igluihin juomaan korviketta, koska ihmiset ottavat vasikan äidin maidon omaan käyttöönsä. Eläintuotanto perustuu naaraskehojen kykyyn tuottaa maitoa, munia ja jälkeläisiä. Broilerien vanhempaispolvi tuodaan Suomeen, koska kyseisen lajin jalostustoiminta on keskittynyt muihin Pohjoismaihin ja Eurooppaan. Sonnien sperman vienti maanrajojen yli on osa eläintalouden bisnestä – kansainvälistä biopolitiikkaa. Suomalaisen sonnin spermaa lennätetään maailman ääriin aina Uuteen-Seelantiin ja Etelä-Afrikkaan saakka.

Intersukupuoliset eläimet ”hävitetään”,(5) kuten muutkin tuotannon kannalta tarpeettomat yksilöt tai liikaa kahlitsemista vastustavat tai tuotantoa hidastavat persoonat. Lehmästä on jalostettu passiivinen maitokone, jonka utareet sopivat robotin käsittelyyn. Potkivat ja lypsämisestä kieltäytyvät ”poistetaan” eli tapetaan. Kaikessa ihmisen hallinnoimassa eläinten lisäännyttämisessä yksilöt myös pakotetaan heteroseksuaaliseen kanssakäymiseen, ellei kyse ole keinosiemennyksestä.(6)

Kehojen politiikkaa 

Vaikka tuotannossa pidettäville eläimille annettaisiin lisätilaa tai satunnainen mahdollisuus ulkoilmaan, niitä lisäännytetään seksuaalista väkivaltaa sisältävin käytännöin ja jalostetaan siten, että niiden omat kehot aiheuttavat jopa jatkuvaa kipua. Äidit ja lapset erotetaan toisistaan, jos näillä on ylipäänsä ollut mahdollisuutta tavata toisiaan. Joissain maissa sikojen saparoita ja kanojen nokkia leikataan, jotta turhautumista ja kärsimystä kokevat yksilöt eivät voisi vahingoittaa toisiaan. Eläinten kohtelu sukupuolensa takia on erilaista sekä tuotannossa että esimerkiksi luonnonvaraisten eläinten metsästyksen sääntelyssä. Tuotannossa pidettävien eläinten arkipäivään sisältyvät stressi ja ahdistus liian suurten yksilömäärien ja virikkeiden puutteen takia.

Ei ole vakuuttavia merkkejä siitä, että olisimme siirtymässä kohti ”humaania” eläintuotantoa, vaikka teollisuus niin haluaa vakuuttaakin.(7) Eläinsuojelulainsäädäntöäkin on enemmän kuin koskaan, ja samaan aikaan eläinten käyttäminen on vain lisääntynyt ja tuotantotavat muuttuneet tehostetuiksi ja eläinten elämää rajoittaviksi.  

Tappamislukujen ja eläintuotannon käytäntöjen luettelemisen äärellä tarvitaan pysähtymistä: liha todella on lihasta, munat munasoluja, maito jalostettujen rintarauhasten nestettä. Otettuja, ei annettuja, ei luonnollisia. Politiikka on kehojen politiikkaa, politiikkaa kehoilla. On ongelmallista, jos puhumme eläimistä vain harvoin, vähän ja joukkona, massana. Näin tulemme jähmettäneeksi muunlajiset eläimet kategoriaan, joka ei auta yksilöllisyyden, kehollisuuden ja suhteiden esiintuontia. Kun ympäröivää maailmaa ja arkisia käytäntöjä alkaa katsoa vaikkapa broilerin, kirjolohen, kukkopojan, hunajamehiläisen, tyttövasikan tai merimetson näkökulmasta, politiikan kenttä laajenee aivan valtavasti.  

Sukupuoleen liittyvät kysymykset sisältyvät myös eläintuotantoon ihmisten kohdalla: työntekijät eri tuotantomuodoissa ja -vaiheissa jakautuvat sukupuolen mukaisiin tehtäviin. Esimerkiksi lypsäminen oli 1950-luvulle saakka lähinnä naisille sopivaksi katsottua työtä ja lypsävät miehet herättivät ihmetystä. Lypsykoneiden käyttöönotto taas kytkettiin kirjoituksissa maskuliinisuuteen. Lypsämiseen, samoin kuin poikimisessa avustamiseen, liittyy vahvasti myös ruumiillisuus, sillä erityisesti nämä työvaiheet vaativat hyvin intiimiä kosketusta lehmään.(8)

Teurastamotyöntekijöiden ideaaliin kuuluu hegemonisia maskuliinisia oletuksia tunteiden häivyttämisestä ja kieltämisestä. Tehokkuuden ja taituruuden korostaminen palvelee kuvaa väkivallasta hätkähtämättömästä työntekijästä, joka ei anna tunteiden vaikuttaa työhönsä.(9) Maskuliinisuuden korostaminen ja linkittäminen moniin eri eläimiin ilmenee esimerkiksi lihan markkinoinnissa, kukkotappeluiden ja härkätaisteluiden järjestämisessä. Hevosia on käytetty armeijassa ja sodissa. Eläimen kautta ihminen korostaa omaa maskuliinisuuttaan.  

Sukupuolittunutta sanastoakin riittää. Sukupuoli tulee esiin luokittelevissa termeissä kuten mullit, karjut, lypsyeläimet, naaraat ja emakot. Teurastamoissa huomioidaan lypsyssä olevat eläimet ja tiineet lehmät. Teurastamotyöntekijöiden on tutkittu käyttävän sanoja, kuten cunt, bitch ja dosy cow cunt (pillu, vittu), bitch (narttu) ja dosy cow (senkin laiska lehmä) hoputtaessaan vanhempia jalostukseen käytettäviä eläimiä, jotka ovat usein nuoria hitaampia tai kivuliaampia.(10)

Harva varmaankaan tietää, mitä tarkoittaa lehmän puhaltaminen. Kesällä 2020 uusiseelantilainen palkittu maitotilallinen kertoi Twitterissä vinkin maidon erittymisen lisäämiseen. Hän kertoi puhaltavansa lehmien vaginaan, sillä se aiheuttaa jähmettymisen ja maidon valumisen. Twitterin luonne julkisena tilana ja ihmisten reaktiot tulivat ilmeisesti tilalliselle yllätyksenä. Vaikka Uudessa-Seelannissa ei tällaista käytäntöä olisikaan, jo naudan pilluun (hän käytti sanaa cunt) puhaltelu kertonee riittävästi eläintuotannon parissa työskentelevien asenteista ja ”huumorintajusta”.   

Lajisuus on otettava huomioon

Alistamisen, hallinnan ja sorron mekanismien analyysi rajattuna koskemaan vain yhtä lajia, ihmistä, jättää analyysin ulkopuolelle monenkirjavan joukon muita. Itse asiassa ehkä suurin haaste feministinä, eläinoikeusaktiivina ja tutkijana onkin se, miten laajalle levinnyttä ja normalisoitua seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta ovat eläinten pitämisessä ja käytössä. Tämä ei koske ainoastaan ruoantuotannossa kasvatettuja eläimiä vaan tieteen käyttöön tuotettavia eläimiä sekä lemmikkejä.  

Ekofeministinen tai vegaanifeministinen näkökulma huomioi myös sen, että laji risteää niin ikään rodullistamisen, luokan, sukupuolen ja muiden erojen kanssa.(11) Näissä näkökulmissa on kyse siitä, että ympäristökysymykset, lajienvälisyyden näkökulmat, feministiset ja antirasistiset sekä myös antikapitalistiset teoriat yhdistyvät. Myös muut eläimet kokevat elämänsä eri tavoin riippuen sukupuolittamisesta, rodullisesta kategoriasta ja rodun käyttötarkoituksesta.   

Niin feministisen tutkimuksen kuin kriittisen eläintutkimuksen ja ekofeminismin keskiössä voi siis nähdä olevan sorron järjestelmien purkamisen: sorrettujen elämien huomioon nostamisen ja pohtimisen sekä pyrkimyksen niiden elämänolojen parantamiseen.(12) Kun todella otamme huomioon intersektionaalisuuden, meidän on otettava huomioon sekä muiden eläinten lajisuus että eläimellistäminen, jota on sorron välineenä käytetty eri ihmisryhmiä kohtaan. Keskeistä on paitsi yksilöllisyys, myös ruumillisuus ja kyky tunnistaa yhteyksiä. 

Meidän pitää nähdä patriarkaatti, antropatriarkaatti, kapitalismi – kaikki rakenteet ja risteävyydet, joissa hyväksikäyttöä, alistamista ja sortoa tehdään. Eläimellistäminen on kaiken epäyhdenvertaisuuden perusta.   

Tiina Ollila  

Kirjoittaja on sukupuolentutkimuksen väitöskirjatutkija, joka tunnisti itsessään lapsena ensin muunlajisten eläinten puolustajan, sittemmin teininä feministin.  

---

(1) Cudworth 2011.

(2) Stibbe 2001, 150

(3) Mikkola & Salmia 2016.

(4) jones.   

(5) Wrenn 2017, 220

(6) jones 2014.  

(7) Stănescu & Stănescu 2020, 167.

(8) Kaarlenkaski 2012.

(9) McLoughlin 2019.

(10) Cudworth 2011.

(11) Gaard; Wrenn. 

(12) Kotilainen 2017, 62.

Lähteet

Cudworth, Erika (1998) Gender, nature and dominance: an analysis of interconnections between patriarchy and anthroparchy, using examples of meat and pornography. PhD thesis, University of Leeds. http://etheses.whiterose.ac.uk/12998/

Gaard, Greta: Defining HAS video series video: Defining Ecofeminism with Greta Gaard.

jones, pattrice: Intersectionality and Animals. https://www.nlg.org/wp-content/uploads/2016/09/intersectionality-and-animals.pdf, www.bravebirds.org

jones, pattrice (2014) “Eros and the Mechanisms of Eco-Defense.” Teoksessa Carol Adams & Lori Gruen (toim.) Ecofeminism: Feminist Intersections with Other Animals & the Earth. New York: Bloomsbury Academic, pp. 91–106.

Kaarlenkaski Taija (2012) Kertomuksia lehmästä. Tutkimus ihmisen ja kotieläimen kulttuurisen suhteen rakentumisesta. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto.

Kotilainen, Noora (2017) Feministinen ja eläinoikeustietoinen ilonpilaajuus elämänasenteena ja akateemisena riskinä. Sukupuolentutkimus 30(2017): 4, s. 61–67.

McLoughlin, Eimear (2019) Knowing cows: Transformative mobilizations of human and non‐human bodies in an emotionography of the slaughterhouse. Gender, Work & Organization 26:3, 322–342. 

Mikkola, Heidi ja Salmia, Tiina (2016) Ihmisten ja eläinten rajoilla. Kulttuurintutkimuksen päivät Oulussa. TRACE: Finnish Journal for Human-Animal Studies, Vol 2/2016.

Stănescu, Vasile & Stănescu, Debs 2020: Lost in translation Temple Grandin, humane meat, and the myth of consent. Teoksessa Disability and Animality Crip Perspectives in Critical Animal Studies (toim.) Stephanie Jenkins, Kelly Struthers Montford ja Chloë Taylor.

Stibbe, Arran 2001: Language, Power and the Social Construction of Animals Society & Animals 9:2. Koninklijke Brill NV, Leiden. 145-161.

Wrenn, Corey (2017) Toward a Vegan Feminist Theory of the State. Teoksessa Nibert, David, (toim.) Animal Oppression and Capitalism. Praeger Press, Santa Barbara, CA, s. 201–230.