Israelin kansanmurhataktiikat – havaintoja epäinhimillistämisestä, eläimellistämisestä ja vegaanipesusta -

Yleinen21.11.202321.11.2023No Comment

Israelin kansanmurhataktiikat – havaintoja epäinhimillistämisestä, eläimellistämisestä ja vegaanipesusta

Teksti on luettavissa myös englanniksi. This text is available also in English.

Tutkijat ympäri maailmaa ovat osoittaneet tukeaan palestiinalaisille ja kaikille siviileille, joihin viimeaikaiset hirmuteot ovat kohdistuneet. Kriittisinä eläintutkijoina liitymme tähän joukkoon. Tässä kirjoituksessa vaadimme välitöntä tulitaukoa ja palestiinalaisten kansanmurhan ja sionistisen asuttajakolonialismin lopettamista.

Tuomitsemme Israelin pommituksen ja hyökkäyksen Gazaan ja suremme sen aiheuttamia kuolemia ja jatkuvasti pahenevaa humanitaarista katastrofia. Vaadimme Suomen hallitusta, yliopistoja ja kansalaisjärjestöjä tuomitsemaan kansanmurhan, jossa on kuollut jo yli 11 084 palestiinalaista, joista suurin osa on naisia ja lapsia. Uhrilukujen raportointi vaihtelee sen mukaan, onko mukaan laskettu heitä, jotka ovat vielä hautautuneena raunioituneisiin rakennuksiin. Osassa lähteitä kuolleiden lukumääräksi on ilmoitettu jo 17 144.

Haluamme paitsi osoittaa solidaarisuutta palestiinalaisille, myös tuoda esiin kriittisen eläintutkimuksen näkökulmia meneillään olevaan kolonialistiseen kansanmurhaan ja etniseen puhdistukseen. Ammennamme kirjoituksessamme postkolonialistisesta ja dekolonialistisesta tutkimuksesta ja keskitymme erityisesti epäinhimillistämiseen, eläimellistämiseen ja niin sanottuun vegaanipesuun.

1. Epäinhimillistäminen kansanmurhan keinona

15.10.2023 Palestiinan Länsirannalla ja Gazassa toimiva Birzeitin yliopisto julkaisi kansainväliselle akateemiselle yhteisölle suunnatun avoimen kirjeen, jossa se pyysi konkreettisia tekoja meneillään olevan kansanmurhan pysäyttämiseksi. Viime viikkoina akateemiset toimijat ovatkin julkaisseet useita tuenilmauksia ja adresseja. Toisaalta tuenilmauksia on myös pyritty hiljentämään. Siksi on tärkeää julkisesti tukea palestiinalaisia kollegojamme ja Gazan asukkaita.

Vastauksena Hamasin 7.10.2023 tekemiin väkivaltaisiin hyökkäyksiin, joissa tapettiin noin 1200 israelilaista siviiliä ja sotilasta ja kaapattiin noin 240 panttivankia, Israelin kolonialistinen hallinto määräsi totaalisen saarron Gazan kaistan ympärille. Saarto johti pulaan vedestä, ruoasta, sähköstä, polttoaineista ja lääkkeistä. Tilanne on huonontunut päivä päivältä, erityisesti Israelin maajoukkojen piirittämässä Pohjois-Gazassa, jossa sairaalat ja siviilit ovat pommitusten kohteena. Israelin armeija on pahentanut humanitaarista katastrofia jatkamalla myös Etelä-Gazan pommittamista, vaikka se kehotti palestiinalaisia evakuoitumaan sinne.

Jo ennen Israelin viimeisimpiä iskuja useat YK:n asiantuntijat ja tutkijat ovat kutsuneet Gazaa maailman suurimmaksi avovankilaksi. Kuten Länsiranta, Itä-Jerusalem ja Golanin kukkulat, Gaza on ollut Israelin kolonialistisen miehityksen alla vuodesta 1967. Gazassa elää noin kaksi miljoonaa ihmistä, ja saartamalla Gazaa sekä ilma-, meri- että maaliikenteen osalta Israel on tehokkaasti eristänyt heidät toisista vallatuista palestiinalaisalueista ja muusta maailmasta. Vuonna 2023 oli jo ennen viimeisimpiä sotilaallisia väkivaltaisuuksia tapettu 200 palestiinalaista, mikä on suurin kuolonuhrien määrä vuoden 2004 jälkeen.

Palestiinalainen sosiologi ja antropologi Honaida Ghanim (2008) on esittänyt, että biopolitiikan käsite, jolla ranskalaisfilosofi Michel Foucault on kuvannut eurooppalaista väestönhallintaa, ei riitä kuvaamaan Palestiinan/Israelin asuttajakolonialistista järjestelmää. Hän kuvaakin sitä kuolemanpolitiikaksi eli thanatopolitiikaksi (Foucault 1978, 139; Agamben 1998, 119; Ghanim 2008, 67). Kuolemanpolitiikkaa edustaa palestiinalaisten aktivistien, toimittajien ja poliittisten johtajien salamurhaaminen. Samalla se kattaa myös koko sen väkivallan koneiston, jolla palestiinalaisia hallitaan.

Eräs keskeinen asuttajakolonialistinen toimintatapa on epäinhimillistäminen, kuten Ranskan kolonisoimalla Martiniquella kasvanut psykiatri ja filosofi Frantz Fanon toteaa teoksessaan Wretched of the Earth (1963). Epäinhimillistäminen on keino kontrolloida sorrettujen ajatuksia ja ruumiita ja jopa oikeuttaa kansanmurhaa. Epäinhimillistämiseen kuuluu toiseuttamista, järjestelmällistä alistamista, pakotettua valtaväestön elintapojen omaksumista ja kansan oman historian ja omien perinteiden hävittämistä (Fanon 1963, 14–15). Kuten amerikkalainen filosofi Judith Butler (2009, 93) kirjoittaa, kolonialistinen ja rasistinen epäinhimillistäminen pyrkii esittämään tietyt ihmisryhmät “vähemmän kuin ihmisinä”. Siten se alistaa heitä erilaisille väkivallan muodoille.

Teoksessaan Traces of Racial Exception: Racializing Israeli Settler Colonialism (2018) antisionistinen israelilais-irlantilainen politiikantutkija Ronit Lentin puolestaan kirjoittaa näin:

Israelin tapauksessa epäinhimillistävät rasistiset luokittelut kumpuavat pyrkimyksestä taata israelinjuutalaisten mahdollisuus elää toiseutettujen palestiinalaisten kustannuksella. Tällainen erotteluun ja erottautumiseen perustuva epäinhimillistäminen mahdollistaa Israelille syrjittyjen palestiinalaisten ja vallattujen ja saarrettujen kohteiden kontrolloimisen. Hallinnan keinoina israelilaiset siviili- ja sotilasviranomaiset käyttävät rasistista valvontaa, väestönsiirtoja, ratsioita palestiinalaisten koteihin, Länsirannan tarkastuspisteitä ja muuria, ulkonaliikkumiskieltoja, talojen ja kylien purkamista, alaikäisten pidätyksiä, kidutusta, kuulusteluja ja laittomia teloituksia sekä turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten vangitsemista ja karkotuksia. Kaikki tämä tekee palestiinalaisista (ja muista Israelissa elävistä ei-juutalaisista toisista) Israelin hallinnan kohteen. (Lentin 2018, 88; ks. myös Rasterin tuenilmauskirje)

Näillä epäinhimillistämisen mekanismeilla oikeutetaan ja normalisoidaan sekä palestiinalaisten tappamista että heidän vammauttamistaan. Kuten amerikkalainen queertutkija Jasbir Puar (2017) kirjoittaa, vammauttamista voidaan tarkastella sotilaallisena taktiikkana, jolla pyritään heikentämään palestiinalaisia ja siten estämään heitä vastustamasta kolonialistihallintoa ja miehitystä. Israelin pommituksissa on tähän mennessä loukkaantunut yli 27 000 palestiinalaista. Palestiinalais-brittiläinen, parhaillaan Gazassa työskentelevä plastiikkakirurgi on Ghassan Abu Sitta (2023), on kuvannut Israelin iskujen aiheuttamaa romahdusta Gazan terveydenhuollossa näin: “Haavoittuneiden vammoja ei enää hoideta, vaan heidän tilansa pyritään vain vakauttamaan. Hoidon viivästyminen, etenkin lapsilla, johtaa paranemisen viivästymiseen ja lopulta suurempiin vammoihin” (Sitta 2023).

Myös eläimellistäminen on epäinhimillistämisen muoto. Avoimessa kirjeessään Birzeitin yliopisto pyysi akateemista yhteisöä kiinnittämään huomiota siihen, miten Israel on sodanjulistuksessaan nimittänyt Gazan palestiinalaisia ihmiseläimiksi. Siitä, miten Israel käyttää palestiinalaisten eläimellistämistä kansanmurhan oikeuttamiseen, on kuitenkin toistaiseksi puhuttu vasta vähän.

2. Eläimellistäminen väkivaltana

Kuten jo Fanon totesi, eurooppalaiset kolonisoijat kuvasivat afrikkalaisia ali-ihmisiksi, vertasivat heitä muunlajisiin eläimiin ja kohtelivat heitä sen mukaan. Samalla kolonisoijat pitivät itseään sivistyneinä. (Fanon 1963, 42–43.) Israelin valtio harjoittaa nyt samantapaista eläimellistämistä oikeuttaakseen siviilien massamurhat Gazassa. Israelilaispäättäjien joukossa on jo pitkään käytetty palestiinalaisista eläimellistäviä ilmaisuja. Viime aikoina eläimellistämistä on käytetty kansanmurhan oikeuttamiseen, kun Israel on avoimesti ilmaissut pyrkivänsä hävittämään palestiinalaiset Gazasta.

Kuluneiden kuuden viikon aikana on nähty monia esimerkkejä, joissa Israelin armeijahenkilöstö, reserviläiset ja valtion edustajat ovat kutsuneet Hamasin taistelijoita muun muassa “verenhimoisiksi eläimiksi”, “hirvittäviksi epäinhimillisiksi eläimiksi” ja “hiiriksi”. Hamasin taistelijoiden nimittäminen eläimiksi voidaan ymmärtää sodankäynnin taktiikkana, jota Israelin puolustusvoimat käyttää oikeuttaakseen “vihollistaistelijoiden” tappamisen itsepuolustuksena.

Israelin puolustusvoimien kostoiskua on kuitenkin tarkasteltava laajemmin suhteessa Israelin kolonialistisen miehityspolitiikan historiaan. Tämän sanominen ei tarkoita Hamasin tekojen hyväksymistä. Eläimellistämistä väkivallan strategiana on kuitenkin tarkasteltava laajemmassa kontekstissa. On muistettava, että konflikti on epäsuhtainen: Israel on yksi maailman suurimmista sotilasmahdeista, kun taas palestiinalaiset elävät Israelin miehityksen alla ilman omaa armeijaa ja ilman samoja ihmis- ja kansalaisoikeuksia kuin israelilaisilla on.

Kuten strategisen johtamisen tutkija Samer Abdelnour on todennut, Yhdysvallat myös tukee Israelin sotavoimia vuosittain neljällä miljardilla dollarilla. Rahoitus mahdollistaa aseiden kehittelyä ja niiden testaamista palestiinalaisvankeihin ja sitä, ettei Israelia tuomita rikoksistaan ihmisyyttä vastaan. (Abdelnour 2023, 334; ks. myös Loewenstein 2023.) Myös Suomi hyötyy asekaupasta Israelin kanssa. Pidämme tätä erittäin ongelmallisena.

Ajattelemme, että Hamasin taisteilijoiden nimittäminen eläimiksi ei tapahdu tyhjiössä vaan suhteessa Israelin laajempaan kolonialistiseen strategiaan, jossa palestiinalaisväestö esitetään epäinhimillisenä ja vaarallisena ja heidän tappamisensa siten oikeutettuna. Eläimellistäminen ei kohdistu vain Hamasin taistelijoihin vaan myös palestiinalaisiin siviileihin.

Palestiinalaisia on kutsuttu paitsi “ihmiseläimiksi” myös “eläimiksi, joiden ei enää voi antaa elää”. Heitä on, vain muutaman esimerkin mainitaksemme, nimitetty myös “käärmeiksi” ja “täysiksi maan matosiksi” (Elia 2023, 23; Ghanim 2008, 73). Kuten Ghanim korostaa, palestiinalaisten kuvaaminen puolivilleiksi, eläimenkaltaisiksi ali-ihmisiksi on olennainen osa sionistista ideologiaa. Eläimellistäminen ei ole vain viimeaikainen retorinen keino vaan Israelin valtion järjestelmällisesti hyödyntämä kolonialistinen taktiikka.

Eräs eläimellistämisen muoto on puhetapa, jossa aggressiivisuus ja väkivalta liitetään vain palestiinalaisiin ja Israel kuvataan puhtaaksi ja väkivallattomaksi. Tässä retoriikassa Israel kuvataan “pyhäksi” uhriksi ja sen toiminta viattomaksi itsepuolustukseksi, kun taas palestiinalaiset esitetään väkivaltaisina hyökkääjinä ja ikuisena uhkana (Butler 2012).

Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu on viitannut nykytilanteeseen “taisteluna, jossa ovat vastakkain valon lapset ja pimeyden lapset, ihmisyys ja viidakon laki”. Tällöin palestiinalaiset mielletään ikään kuin “luonnontilaisiksi” ihmisiksi, joiden ainoa liikkeelle paneva voima on eläimellinen aggressio, joka ohjaa “tappamaan tai tulemaan tapetuksi”.

Näin eläimellistäminen toimii keinona hämärtää sotilaiden ja siviilien välistä eroa, joka on keskeinen kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa. Kun kaikkia palestiinalaisia kohdellaan “vihollisina” ja “terroristeina”, heitä pyritään vastuuttamaan Hamasin teoista (Ghanim 2008, 74). Tätä kirjoittaessamme Israel pommittaa parhaillaan Gazan sairaaloita “tuhotakseen Hamasin”. Tähän pyrkimykseen vedoten Israel oikeuttaa vakavasti loukkaantuneiden siviilien, keskoskaapeista riippuvaisten vauvojen, synnyttäjien ja kotinsa menettäneiden, sairaaloista turvaa etsivien ihmisten tappamisen. Sairaaloissa on jo pitkään kärsitty sähköpulasta, joka on vaikeuttanut vakavasti niiden toimintaa.

Myös juutalaisia on Euroopassa vuosisatoja kestäneen antisemitismin aikana eläimellistetty. Natsihallintokin käytti eläimellistämistä järjestelmällisenä keinona alistaa juutalaisia ja muita kelpaamattomina pitämiään ihmisiä, kuten seksuaalivähemmistöjä ja vammaisia (ks. esim. Patterson 2002; Khazaal 2021, 10–11). Eläimellistäminen oli harkittu sorron keino, jolla perusteltiin juutalaisten järjestelmällistä ja hirvittävää joukkotuhoamista.

Eläimellistäminen on historiallinen taktiikka, joka toimii eri tavoin eri kulttuureissa ja paikoissa. Onkin tärkeää tarkastella, miten juuri Israelin valtio ja sen äärioikeistolainen hallitus tällä hetkellä käyttävät eläimellistämistä palestiinalaisten tappamiseen.

Samalla on hyvä muistaa, että epäsuhtaisessa konfliktissa eläimellistämistä voidaan hyödyntää molemmilla puolilla, kuten neurotieteilijä ja rauhanaktivisti Emile Bruneau ja politiikan psykologian tutkija Nour Kteily toteavat. Vallassa olevan ryhmän eli israelilaisten lisäksi myös sorretut palestiinalaiset käyttävät eläimellistäviä puhetapoja. (Bruneau & Kteily 2017.)

Kuten nämä esimerkit osoittavat, eläimellistäminen voi toimia osana monenlaista rodullistamista, kuten antisemitismiä ja islamofobiaa. Ihmisten alistaminen “eläimiksi” perustuu vakiintuneeseen käsitykseen, jonka mukaan ihmisten ja muiden eläinten välillä on merkittävä ontologinen ja eettinen ero (Matsuoka & Sorenson 2021). Tämä normatiivinen hierarkia on yksi väkivallan keino Israelin asuttajakolonialismissa (Alloun 2018, 561; ks. myös Braverman 2013; 2017). Kaikki ihmiset toki ovat eläimiä. Silti niin palestiinalaisten kuin minkä tahansa muunkin ihmisryhmän nimittämisellä tietyiksi eläimiksi, kuten madoiksi tai käärmeiksi, oikeutetaan sitä, että heitä kohdellaan “kuin eläimiä”.

“Kuin eläimiä” viittaa vakiintuneeseen ajatukseen siitä, että muunlajiset eläimet ovat ihmistä alempia ja heihin kohdistettu väkivalta siten oikeutettua. Eläimellistämisen väkivalta vahingoittaakin paitsi ihmiseläimiä myös muita eläimiä. Se muun muassa mahdollistaa “lemmikkien” ja “tuotantoeläinten” erilaisen kohtelun. Kun palestiinalaisia tai muita rodullistettuja ryhmiä kutsutaan eläimiksi, heiltä riistetään se moraalinen asema ja oikeudet, jotka ihmisyyteen liitetään. (Elia 2023, 88, 156; ks. myös Costello & Hodson 2010; Matsuoka & Sorenson 2021, 115.)

Yhdysvaltalainen posthumanisti Cary Wolfe (2010) on todennut, että niin kauan kuin muunlajiset eläimet automaattisesti suljetaan eettisen harkinnan ulkopuolelle vain heidän lajinsa perusteella, mitä tahansa etnosentrisen “meidän” joukon ulkopuolelle suljettavaa ryhmää – ihmisiä tai muita eläimiä – voidaan helposti epäinhimillistää eläimellistämällä ne (ks. myös Wynter 2003, 262). Siksi tietyt dekolonialisti- ja alkuperäiskansatutkijat, kuten Billy-Ray Belcourt (2015), ovat todenneet, että eläimellistämistä ja eläinetiikkaa sekä kolonialismin vastustamista on tarkasteltava yhdessä, osana toisiaan.

Myös moni dekolonialistinen feministitutkija on tuonut esiin eläimellistämisen, lajismin ja rasismin historian, retoriikkojen ja strategioiden limittyneisyyttä (esim. Alloun 2017; Kim 2015; Lugones 2010). Onkin tärkeää analysoida lajismia silloin, kun tarkastelemme ja vastustamme vääryyksiä, jotka kohdistuvat marginalisoituihin ihmisryhmiin, kuten pakolaisiin, siirtolaisiin ja kolonisoituihin ihmisiin (Matsuoka & Sorenson 2021, 119; Khazaal 2021, 26-27). Näitä tutkijoita seuraten ehdotamme intersektionaalista tapaa tarkastella sitä, miten rasistiset, kolonialistiset ja lajistiset puhetavat ruokkivat toisiaan ja johtavat järjestelmälliseen sortoon heitä kohtaan, jotka luokitellaan epäinhimillisiksi. Jotta voimme ymmärtää palestiinalaisten sorron syvyyttä, on tärkeää tarkastella epäinhimillistämisen, eläimellistäminen ja kolonialismin väkivaltaa samanaikaisesti.

3. Vegaanipesu

Palestiinalainen tutkija Nada Elia (2023, 127) on tarkastellut Israelin valtion disinformaatiokampanjoita. Israel hyödyntää muun muassa pinkkipesua eli “sellaista HLBTIQ+ -ihmisten oikeuksiin vetoamista, jonka tavoite on kääntää huomio pois valtion vahingollisista toimintatavoista” (Decolonize Palestine). Israelin valtio julkaisi sosiaalisessa mediassa kuvan israelilaissotilaasta, joka heilutti sateenkaarilippua Gazassa. Tekoa on vaikea tulkita muuksi kuin groteskiksi ihmisoikeuksiin vetoamisen eleeksi keskellä kansanmurhaa. Pinkkipesun lisäksi Israel hyödyntää Elian (2023, 128) mukaan myös vegaanipesua, joka on viherpesun muoto.

Noin viisi prosenttia Israelin väestöstä laskee itsensä vegaaniksi. Israelin asevoimat tarjoaa vegaanista ruokaa ja antaa vegaanialokkaille vegaaniset varusteet, kuten saappaat ja baretit. Moni läntinen ympäristö- ja eläinoikeusjärjestö, kuten PETA (People for the Ethical Treatment of Animals) on kehunut tätä eettiseksi ja yksilöllisiä valintoja kunnioittavaksi käytännöksi. (Elia 2023, 128.)

Tällöin sionistinen asuttajakolonialismi, joka hyödyntää ihminen/eläin-erottelua ja pyrkii poistamaan palestiinalaisväestön, jää kuitenkin huomiotta. Kun Israelin armeijaa kehutaan sen “eettisistä” vegaanivaihtoehdoista, samalla herkästi vähätellään palestiinalaisten tappamista, palestiinalaisten viljelymaiden tuhoamista sekä miehityksessä tapettavia ei-inhimillisiä eläimiä. (Elia 2023, 128.)

Israelin armeijan kuvaaminen “vegaaniystävälliseksi” onkin eräs keino vahvistaa käsitystä Israelista sivistyneenä ja moraalisesti edistyksellisenä verrattuna Palestiinaan ja piilottaa kolonialismia ja miehityspolitiikkaa. Vegaanipesussa kaikuukin orientalistinen stereotypia, jonka mukaan arabit ovat eläimiä kohtaan julmia, toisin kuin sivistyneet eurooppalaiset (Said 1977, 38). Kuten Elia kirjoittaa israelilaisesta vegaanipesusta,

palestiinalaisten maita on myrkytetty ja kuivatettu, heidän vedenlähteitään on anastettu, heidän perinteisiä laidunnusmenetelmiään on kielletty ja heidän ikivanhoja oliivipuitaan on kaivettu ylös. Mitä tulee israelilaisiin vegaanisotilaisiin, he eivät pudota palestiinalaisiin koteihin, kouluihin ja sairaaloihin falafeleja vaan pommeja. (Elia 2023, 116.)

Ennen lokakuun sotatoimia suurin osa Gazan väestöstä söi Elian (2023, 134) mukaan vegaanisesti, ei omasta valinnastaan vaan siksi, että Israel on käyttänyt nälkiinnyttämistä aseenaan. Israelin valtio on tehnyt politiikkaa, jossa se ei tapa palestiinalaisia nälkään, mutta rajaa heidän mahdollisuuksiaan ravinnonhankintaan (Ghanim 2008, 76–77). Elia (2023, 134) muistuttaa, että jo ennen viimeisimpiä pommituksia Gazan ruokajärjestelmää oli heikennetty pitkällä saarrolla. Nyt väkivallan ja saarron keskellä ruoasta ja puhtaasta vedestä on vakava pula, mikä johtaa nääntymiseen ja vakaviin sairauksiin ja edistää siten kansanmurhaa.

Tarvitaankin kriittistä analyysiä retoriikasta, jossa veganismi eettis-poliittisena eläinoikeuskäytäntönä muuttuu kuvaksi Israelin armeijan ja valtion moraalisesta edistyksellisyydestä. Haluamme tässä tuoda esiin useiden mustien yhdysvaltalaisten vegaanitutkijoiden ja -aktivistien (esim. Harper 2013; 2010; Ko & Ko 2017; Adewale 2021) huomioita siitä, että niin kauan kuin eläinoikeuksia ajatellaan irrallaan esimerkiksi rasismin ja asuttajakolonialismin vastustamisesta, on vaikeaa ellei mahdotonta paljastaa epäinhimillistämisen ja eläimellistämisen väkivaltaa. Alloun (2020, 36) on huomauttanut, että israelilaiseen vegaanipesuun liittyvän episteemisen ja materiaalisen väkivallan sekä asuttajakolonialismin logiikan hahmottamiseksi on kuunneltava palestiinalaisia ihmis- ja eläinoikeusaktivisteja. Esimerkiksi eläinoikeusjärjestö Palestinian Animal League vastustaa sekä kolonialistista miehitystä että ei-inhimillisten eläinten sortoa. Haluamme sekä itse osallistua että rohkaista muita kuuntelemisen politiikkaan ja yhteiseen kamppailuun lajienvälisen oikeudenmukaisuuden ja vapaan Palestiinan saavuttamiseksi.

Tekoja kansanmurhaa vastaan ja kestävän rauhan puolesta

Lopuksi ehdotamme seuraavia konkreettisia tekoja Israelin valtion epäinhimillistävää ja eläimellistävää väkivaltaa vastaan:

Suomen hallituksen ja Euroopan unionin on vaadittava välitöntä tulitaukoa ja palestiinalaisten kansanmurhan lopettamista sekä toimittava aktiivisesti humanitaarisen avun saamiseksi Gazaan. Kaikkia siviilejä Gazassa, Länsirannalla ja Israelissa on suojeltava.
Suomen hallituksen on lopetettava ase- ja muu kauppa Israelin kanssa sekä Israelin poliittinen tukeminen vastalauseena sille, miten Israel on rikkonut kansainvälistä humanitaarista oikeutta vastaan ja miehittää laittomasti palestiinalaisalueita. Suomen on aktiivisesti tuettava alueen rauhanliikettä ja demokratialiikettä ja tunnustettava palestiinalaisten itsemääräämisoikeus ja oikeus vapauteen.
Tutkijoiden ja yliopistojen sekä muiden akateemisten instituutioiden tulee keskeyttää yhteistyönsä Israelin valtion ja yliopistojen kanssa, kuten palestiinalaisliike BDS:n akateemisessa boikottikampanjassa esitetään. Yliopistojen on tuettava akateemista sananvapautta eikä pyrkiä hiljentämään opiskelijoiden ja henkilökunnan tuenilmauksia palestiinalaisille.
Median on vastustettava rasistisia ja kolonialistisia näkökulmia. Uutisoinnin tulee olla faktapohjaista ja taustoittavaa ja pyrkiä paljastamaan vallan väärinkäytöksiä.
Pyydämme myös muita kriittisiä eläintutkijoita sekä eläinoikeusjärjestöjä tukemaan Palestiinan vapautumista ja vastustamaan palestiinalaisten kansanmurhaa.

Lopuksi haluamme ilmaista huolemme siitä, miten antisemitismi, islamofobia ja arabeihin kohdistettu rasismi ovat viime viikkoina vahvistuneet eri puolilla maailmaa. Lisäksi tuomitsemme Turkin viimeaikaiset Koillis-Syyriaan kohdistuneet pommitukset, joista paikallisten yliopistojen tutkijat ja henkilökunta kirjoittavat avoimessa kirjeessään. Kun Israel aloitti Gazan pommittamisen 7.10., turkkilaishallinto puolestaan pommitti 5.–10.10. Koillis-Syyriaa tuhoten sähkön, veden, öljyn ja ruoanvalmistukseen käytetyn kaasun jakeluinfrastruktuuria. Iskuissa kuoli 48 ihmistä. Samaan aikaan kun Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan tuomitsi palestiinalaisten tappamisen, turkkilaishallinto tappoi kurdeja Syyriassa. Suomi jatkaa parhaillaan asekauppojaan sekä Israelin että Turkin kanssa.

Kiitämme Raster-verkostoa siitä, miten he ovat rohkaisseet akateemisia yhteisöjä tukemaan palestiinalaisia ja kertoneet Palestiinan tilanteesta. Heidän asiantuntemuksensa auttoi meitä löytämään lähteitä ja rakentamaan analyysiamme. Erityisesti kiitämme kollegoitamme heidän oivaltavista ja kriittisistä kommenteistaan sekä avusta esseemme oikolukemisessa.

Freja Högback, väitöskirjatutkija, VTM, sukupuolentutkimus, Åbo Akademi

Sanna Karhu, FT, VTM, filosofi, projektinjohtaja, sukupuolentutkimus, Helsingin yliopisto

Lumi Kauppinen, väitöskirjatutkija, YTM, journalistiikka, Tampereen yliopisto

Helinä Ääri, FT, kirjallisuudentutkija, Euroopan ja maailman historia, Turun yliopisto

Kirjoittajat ovat feministisestä ja intersektionaalisesta aktivismista ja tutkimuksesta kiinnostuneita kriittisiä eläintutkijoita. Kirjoitus ei välttämättä edusta Kriittisen eläintutkimuksen verkoston tai Eläimiksi-sivuston toimituskunnan virallista kantaa.

Tuenilmaisuja ja vetoomuksia

RASTER letter of support for Palestinian resistance

Sign the Open letter to the Board and the Rector of University of Turku to take a stand and demand ceasefire in Gaza

Academic workers and scholars in the Nordics: Declaration of solidarity with the Palestinian people

Toimintakehotus suomalaisille korkeakouluille, tutkijoille ja Suomessa oleville opiskelijoille 2021

Kirjalliset lähteet

Abdelnour, Samer (2023) Making a Killing: Israel’s Military-Innovation Ecosystem and the Globalization of Violence. Organization Studies 44:2, 334–337.

Adewale, Omowale, & Harper, A. Breeze (2021) Brotha vegan: Black men speak on food, identity, health, and society. New York: Lantern.Abdelnour, Samer (2023) Making a Killing: Israel’s Military-Innovation Ecosystem and the Globalization of Violence. Organization Studies 44:2, 334–337.

Adewale, Omowale, & Harper, A. Breeze (2021) Brotha vegan: Black men speak on food, identity, health, and society. New York: Lantern.

Agamben, Giorgio (1998) Homo Sacer: Soveriegn Power and Bare Life. Stanford: Stanford University Press.

Alloun, Esther (2020) Veganwashing Israel’s Dirty Laundry? Animal Politics and Nationalism in Palestine-Israel. Journal of Intercultural Studies 41:1, 24–41.

Alloun, Esther (2018) ‘That’s the beauty of it, it’s very simple!’ Animal rights and settler colonialism in Palestine–Israel. Settler Colonial Studies 8:4, 559–574.

Belcourt, Billy-Ray (2015) Animal Bodies, Colonial Subjects: (Re)Locating Animality in Decolonial Thought. Societies no. 5, 1–11.

Braverman, Irus (2017) Captive: Zoometric Operations in Gaza. Public Culture 29:1. 191–215.

Braverman, Irus (2013) Animals Frontiers: A Tale of Three Zoos in Israel/Palestine. Cultural Critique no. 85. 122–62.

Bruneau, Emile & Kteily, Nour (2017) The enemy as animal: Symmetric dehumanization during asymmetric warfare. PLoS ONE 12:7. e0181422.

Butler, Judith (2012) Parting Ways. Jewishness and the Critique of Zionism. New York: Columbia University Press.

Butler, Judith (2009). Frames of War. When Is Life Grievable? New York: Verso.

Costello, Kimberly and Hodson, Gordon (2010) Exploring the Roots of Dehumanization: The Role of Animal-Human Similarity in Promoting Immigrant Humanization. Group Processes and Intergroup Relations 13:1. 3–22.

Elia, Nada (2023) Greater than the Sum of Our Parts. Feminism, Inter/Nationalism, and Palestine. London: Pluto Press.

Fanon, Frantz (1963) The Wretched of the Earth. New York: Grove Press.

Foucault, M. (1978) The History of Sexuality. New York: Vintage.

Ghanim, Honaida (2008) Thanatopolitics: The Case of the Colonial Occupation in Palestine. In Thinking Palestine (Ed.) Ronit Lenṭin. London: Zed Books.

Harper, Amie Louise (2013) Vegan Consciousness and the Commodity Chain: On the Neoliberal, Afrocentric, and Decolonial Politics of “Cruelty-Free”. Doctoral dissertation. University of California. https://sistahvegan.files.wordpress.com/2013/03/harperpdftelfordupdates.pdf

Harper, Breeze (2010) Sistah Vegan: Black Women Speak on Food, Identity, Health, and Society. New York: Lantern.

Khazaal, Natalie (2021) Introduction. Is there animalization without speciesism? In Like an Animal: Critical Animal Studies Approaches to Borders, Displacement, and Othering (Ed.) Natalie Khazaal & Núria Almiron. Leiden/Boston: Brill Rodopi, 8–27

Kim, Claire Jean (2015 ) Dangerous Crossings: Race, Species and Nature in a Multicultural Age. New York: Cambridge University Press.

Ko, Aph and Ko, Syl (2017) Aphro-ism: essays on pop culture, feminism, and black veganism from two sisters. New York: Lantern.

Lentin, Ronit (2018) Traces of Racial Exception: Racializing Israeli Settler Colonialism. London: Bloomsbury.

Loewenstein, Antony (2023) The Palestine laboratory: How Israel exports the technology of occupation around the world. London: Verso.

Lugones, María (2010) Towards a Decolonial Feminism. Hypatia 25:4, 743–759.

Matsuoka, Atsuko & Sorenson, John (2021) “Like an Animal” Tropes for Delegitimization. In Like an Animal: Critical Animal Studies Approaches to Borders, Displacement, and Othering (Ed.) Natalie Khazaal & Nuria Almiron. Leiden/Boston: Brill Rodopi, 101–124.

Patterson, Charles (2002) Eternal Treblinka: Our Treatment of Animals and the Holocaust. New York: Lantern Books.

Puar, Jasbir (2017) The Right to Maim. Debility, Capacity, Disability. Durham: Duke University Press.

Said, Edward (1977) Orientalism. London: Penguin.

Schirch, Lisa (2023) A 5-point Peace Plan to Protect Civilians, Address Trauma, Invest in Democracy, and Dismantle Hamas and the Israeli Occupation. Toda Peace Institute. Policy Brief No. 176.

Wolfe, Cary (2010) Before the Law: Animals in a Biopolitical Context. Law, Culture and the Humanities 6:1, 8–23.

Wynter, Sylvia (2003) Unsettling the Coloniality of Being/Power/Truth/Freedom: Towards the Human, After Man, Its Overrepresentation—An Argument. CR: The New Centennial Review 3:3, 257–337.