Olen juhlistamassa Salla Tuomivaaran uusinta kirjaa Helsingin Kalliossa kenties vuoden pimeimpänä päivänä. Tuulee. Tihuttaa. Talvi ei ole vieläkään alkanut – marraskuu pitkittyy. Me juhlimme kirjaa, mutta kaipaamme lunta. Keskustelu eläimistä kietoutuu yhä useammin ilmastokriisipuheisiin ja päinvastoin.

Sosiologi ja tutkija Salla Tuomivaaran teos Syötävät koirat ja sympaattiset siat (Into, 2019) kertoo monista kohtaamisista eläinten kanssa muun muassa pekingiläisellä koiratarhalla, suomalaisessa broileriteurastamossa, pohjanmaalaisessa varjotalossa sekä sappikarhujen turvakodissa. Kirja käsittelee ihmiskeskeisyyttä, kulttuurisia eläinkäsityksiä ja muunlajisten kohtaamista.  Se kertoo eläinten syömisestä, monenlaisesta kaltoinkohtelusta ja eläinsuhteen muuttumisen mahdollisuudesta.

Luen teoksen kahdessa illassa. Henkilökohtaiseen kerrontaan on helppo heittäytyä mukaan. Pääsen Sallan matkassa kurkistamaan yksinäisen marsun maailmaan, tarkastelemaan torakkaa ja kuuntelemaan Jane Goodallia Pekingin Hilton-hotelliin. Teoksen vahvuus on nimenomaan paikoissa, kohtaamisissa ja pitkän linjan vaikuttajan perspektiivissä. Kirjoittaja on tehnyt pitkän työn eläinkysymyksien parissa ja asunut joitakin vuosia Kiinassa. Hän on vieraillut paikoissa, joissa monet meistä eivät ole, kuten turkistarhalla, teurastamossa ja eläintarhoissa. Lukijalle, jolle suomalainen eläintuotanto on tuttua, teoksen parasta antia ovat vierailut karhu- ja koiratarhoilla sekä kirjan lopusta löytyvät viitteet ja lähteet. Tuomivaara pohtii tarinoiden, tapausesimerkkien ja kohtaamisten lomassa jatkuvasti ihmiskeskeisen maailmankuvamme seurauksia.

Me emme ole täällä yksin. Kaikkiin eläimiin liittyviin kysymyksiin ei ole olemassa valmiita tai helppoja vastauksia, mutta moniin on. Eläinten kasvattaminen häkeissä ja useiden lajien käyttäminen silkkana raaka-aineena ei ole perusteltavissa. Teos päättyy vaatimukseen: “Jotta selviydymme, tarvitsemme radikaaleja toimia ilmastonmuutoksen ja lajikadon hidastamiseksi.” Meidän on katsottava itseämme ja eläintä silmästä silmään. On tunnustettava, että tapamme kohdella niitä – tai heitä – on kertomus alistamisesta ja toiseuttamisesta.

Syötävät koirat ja sympaattiset siat kuuluu jokaisen eläinystävän ja matkailijan lukulistalle.