Loppukesän piknik-treffit, tunnelmallinen illallinen uuden heilan luona tai komeiden miesten vilkuilua grillijuhlissa. Romantiikka ja ruoka liittyvät kaunokirjallisuudessa usein yhteen. Etenkin rakkautta ja seksiä käsittelevissä romaaneissa romanttinen ruokailukohtaus on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Usein romanttisella aterialla syödään lihaa, ja nykyromaaneissa liha on yleensä peräisin tuotantoeläimistä.

Sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti runsaslukuisin maalla elävä selkärankainen tuotantoeläin on broilerina kasvatettu kananpoika. Broilerinsyöntikuvauksia onkin helppo löytää suomalaisista romanttisista romaaneista. Viime vuosina julkaistuista romaaneista broilereita on syöty romanttisissa merkeissä esimerkiksi Kia Wallin romaanissa Avokadopastaa (2017), jossa kahvilan tarjoilija flirttailee kanafenkolipiiraan ostavalle miehelle, ja Laura Paloheimon romaanissa Puppiduu (2016), jossa kesäromanssia etsivä Jane päätyy useampiinkin grillijuhliin, joissa tarjoillaan muun muassa kanansiipiä ja -koipia.

Myös Tuija Lehtisen teoksessa Kolme miestä netissä (2010) ollaan grillijuhlissa. Niissä eräs juhlijoista on syödessään miesten katseiden kohteena:

”Tirlittankaan ei ollut pöytätapojen orja, vaan kalusi ahneesti rasvaisissa käsissään pitelemiään kanankoipia ja ribsejä. Miesten silmistä näki, että hän oli heistä entistä kiihottavampi, ja jokainen toivoi pääsevänsä luuksi luun paikalle ja hänen rintojensa pullahtavan ulos kaula-aukosta.”

Katkelmassa seksuaalinen halu kietoutuu yhteen liharuokaan kohdistuvan halun kanssa. Kertojan mukaan Tirlittania ihailevat miehet haluaisivat olla tämän kaluttavina lihanpalasten tilalla. Miehet kaipaavat Tirlittanin ahneuden kohteeksi.

Seksuaalisen halun ja kuolleeseen eläimeen kohdistuvan kulinaarisen halun liittämisellä yhteen on kulttuurissamme vahvat perinteet. Tämä näkyy vaikkapa sanoissa ”liha” ja ”kinkku”, joita käytetään joskus alentavasti seksuaalisen halun kohteena olevista ihmisistä. Vastaavasti esimerkiksi ”tipulla” voidaan viitata syötäväksi kasvatettuun broileriin mutta toisaalta myös ihmisnaiseen. ”Nälkä” voi olla niin vatsan tyhjyyttä kuin seksuaalistakin nälkää.

Koska seksuaalisen lihanhimon ja ruokaan kohdistuvan lihanhimon kulttuurinen liitto on niin vakiintunut, liharuoan haluamiseen viittaamista voidaan käyttää metaforana seksuaaliselle halulle. Samasta syystä liharuoan haluamisen ja siitä nauttimisen kuvausta käytetään kirjallisuudessa usein vahvistamaan kuvausta seksuaalisesta jännitteestä. Näin tehdään myös Kolme miestä netissä -romaanin grillijuhlakohtauksessa, jossa kuvaus ihmisen halusta syödä toisen eläimen lihaa tukee kuvausta ihmisten seksuaalisesta halusta.

Ekokritiikissä, eli kirjallisuuden ja etenkin ei-inhimillisen maailman suhteista kiinnostuneessa kirjallisuudentutkimuksessa keskeisenä tarkastelun kohteena on se, miten fiktiivisetkin tekstit viittaavat todelliseen maailmaan ja vaikuttavat siihen. Todellinen eläintuotanto näkyy kirjallisuudessa muun muassa kuvauksina liharuokien syömisestä, ja kirjallisuuden tapa käsitellä eläintuotantoa vaikuttaa lukijoiden eläinasenteisiin.

Kuten todellisuudessa, myöskään kirjallisuudessa ruokalajien nimet eivät aina tee eroa broilerien ja muiden kanojen välille. 1990-luvun jälkeen kuitenkin käytännössä kaikki suomalainen ihmisten ruoaksi myyty kananliha on ollut peräisin broilereista, ja suurin osa Suomessa syödystä kananlihasta on ollut broileria jo 1970-luvulta lähtien. Siksi nyky-Suomeen sijoittuvien romaanien kanaruoat on perusteltua tulkita broileriruoiksi. Lyhyet maininnat grillatuista siivistä ovat siten viittauksia broilerintuotantoon.

Mutta mitä väliä on sillä, mitä viihdekirjallisuuden henkilöhahmot syövät? Eläinasenteiden kannalta paljonkin. Nykyiset romanttiset romaanit tyypillisesti esittävät tuotantoeläinten lihan syömisen luontevana osana ihmisten romanttisia ja seksuaalisia kohtaamisia. Ne luovat ja vahvistavat kuvaa toisen eläimen lihan syömisestä neutraalina tai myönteisenä tekona. Se, että liharuoan taustalla on eläimiin kohdistettua väkivaltaa ja eläintuotannon aiheuttamia ekologisia ja sosiaalisia ongelmia, jää yleensä mainitsematta.

Helinä Ääri tekee Turun yliopistossa väitöskirjaa broilereista suomalaisessa kaunokirjallisuudessa.

Kirjallisuutta

Adams, Carol J. 2015/1990: The Sexual Politics of Meat. A Feminist-Vegetarian Critical Theory. New York: Bloomsbury.
Donovan, Josephine 2016: The Aesthetics of Care. On the Literary Treatment of Animals. New York: Bloomsbury.
Wright, Laura 2015: The Vegan Studies Project. Food, Animals, and Gender in the Age of Terror. Athens: The University of Georgia Press.