Zoonoosi on tauti, jota lajienvälinen raja ei pysäytä. Modernille länsimaiselle lääketieteelle ilmiön tunnisti ja nimesi solupatologian uranuurtaja, monialainen saksalainen tiedemies Rudolf Virchow (1821–1902). Termi pohjautuu kreikan sanoihin zōon (elävä olento, eläin) ja nosos (sairaus, kulkutauti, rutto, vitsaus).

Zoonoottisia vitsauksia onkin riittänyt. Seuraavassa muutama esimerkki viimeisen sadan vuoden ajalta.

Kevät 1918: Yhdysvalloissa, Euroopassa ja lopulta ympäri maapallon leviää ankara influenssa, joka kurittaa erityisellä vimmalla nuoria. Tauti tappaa parin vuoden aikana 50 miljoonaa ihmistä, yli kolminkertaisesti sen, mitä tuhoisuudessaan ennenkuulumaton ensimmäinen maailmansota on saanut aikaan asevoimin. Mittaluokka on suunnilleen sama kuin eurooppalaisten suorasti ja epäsuorasti toteuttama kansanmurha Amerikan mantereella vuosina 1492–1600.

Espanjantautina tunnetun pandemian aiheutti nykykäsityksen mukaan virus, jossa on piirteitä sekä lintuinfluenssaviruksesta että sian ja ihmisen A-influenssaviruksista. Pandemian syntysijaksi on arveltu sotilasleiriä Kansasissa tai brittien sairaalatukikohtaa Pohjois-Ranskassa. Ihmisen läheinen kontakti joko sikojen tai siipikarjan tai molempien kanssa mahdollisti uuden viruksen synnyn eri lajien virusten geneettisen aineksen rekombinaation tuloksena.

A-influenssavirusten perimmäinen syntysija lienee villeissä vesilinnuissa. Villeissä lintuyhteisöissä virukset harvoin äityvät tappaviksi epidemioiksi. Siipikarjan pidon myötä sekä kesytetyt linnut että ihmiset altistuvat enenevässä määrin myös korkeapatogeenisille virusmuodoille; tiheissä lintu- ja ihmisjoukoissa viruksille tarjoutuu poikkeuksellinen tilaisuus hypätä lajista toiseen ja mukautua uuden isännän kehoon.

Espanjantaudin jälkeen seuraavat A-influenssan aiheuttamat pandemiat koettiin vuosina 1957–1958 (”aasialainen influenssa”) ja 1968–1969 (”hongkongilainen influenssa”). Arviot ihmisuhreista liikkuvat kahden ja kahdeksan miljoonan välillä (WHO 2009, 13).

Kesä 1981: Yhdysvalloissa ihmetellään muutamilla huumeiden käyttäjillä, homomiehillä ja haitilaistaustaisilla ihmisillä ilmenneitä sieniperäisiä keuhkokuumetapauksia ja harvinaisen ihosyöpätyypin joukkoesiintymiä, jotka viittaavat vastustuskyvyn selittämättömään romahtamiseen. Vuoden päästä tauti jo tunnetaan termillä AIDS, ja kesällä 1983 eristetään tautia aiheuttava retrovirus, joka myöhemmin nimetään HI-virukseksi. Homoseksuaalien stigmatisointiin on löytynyt uusi ase, ja AIDS-pelko leimaa vahvasti myös suomalaista seksivalistusta 1980–90-lukujen taitteessa.

Vallitsevan käsityksen mukaan HIV sai alkunsa metsästystilanteessa tapahtuneesta verikontaktista simpanssin ja ihmisen välillä 1900-luvun alkupuolella läntisessä Keski-Afrikassa, simpansseilla tavattavan SI-viruksen sopeutuessa uuteen isäntäeläimeensä ihmiseen. Kolonialismiin kytkeytyvät yhteiskunnalliset muutokset luultavasti selittävät sekä lisääntynyttä simpanssien ja muiden kädellisten metsästystä ihmisten ruokatarpeiksi että olosuhteita, joissa ihmisessä aiemmin heikkotehoinen simpanssivirus kykeni muuntumaan ihmisestä toiseen tarttuvaksi.

AIDSiin on tähän mennessä kuollut 30–40 miljoonaa ihmistä. HIV-tartunnan kantajia on vajaat 40 miljoonaa. Uusia tartuntoja, joista nykyään reilusti yli puolet on seurausta heteroseksikontaktista, kirjataan vuosittain 1–2,5 miljoonaa.

Maaliskuu 1996: Iso-Britannian hallitus tunnustaa, että ihmisen aivoja rappeuttavan Creutzfeld-Jakobin taudin äkisti ilmenneellä uudella muodolla (vCJD) on yhteys brittinaudoilla 10 vuotta aikaisemmin ensimmäisen kerran diagnosoituun ns. hullun lehmän tautiin (BSE). Taudit johtavat molemmilla lajeilla kuolemaan runsaan vuoden sisällä. BSE:n alkuperä jäljitetään vastaavankaltaista prionitautia sairastaneiden lampaiden teurasjätteistä jauhettuun rehuun.

Tuotannollisesti kannattavia maitomääriä lypsääkseen lehmä tarvitsee valkuaislisää – ja mikäpä sen kätevämpi ratkaisu kuin edullinen, kotimainen, proteiinipitoinen luulihajauho. Tätä kiertotaloudellista rehukäytäntöä oli Euroopassa harjoitettu jo vuosikymmeniä. 1980-luvulla lampaiden määrä Britanniassa kasvoi rajusti, joten markkinoille tulvi nimenomaan lammasperäistä luulihajauhoa. Lampaita ja vuohia vaivaava aivorappeumatauti scrapie oli toki tunnettu jo parisataa vuotta. Tiedon ei kuitenkaan annettu häiritä vakiintunutta käytäntöä, jossa nautoja – ruohonsyöjiä – ruokittiin paitsi omien lajitovereidensa myös lampaiden jäänteistä valmistetulla rehulisällä.

Naudan kudosten syömisen myötä lajirajan ylittänyt tauti tappoi lopulta vain runsaat 200 ihmistä, tosin itämisaika on niin pitkä, että vielä vuonna 2016 todettiin uusi sairastuminen. Creutzfeld-Jakobin taudin BSE-peräinen muunnos tarttuu ihmisestä toiseen, mutta tartuntateho on esimerkiksi viruksiin verrattuna niin heikko, että tapauksia on todettu vain muutama. Kotikissojen kuolemia on tilastoitu noin sata, eläintarhoissa muita kissaeläimiä kuoli kolmisenkymmentä. BSE-epidemian torjuntatoimissa lähes neljä ja puoli miljoonaa nautaa menetti henkensä.

Hullun lehmän taudin seurauksena kaikki Iso-Britanniassa vuosina 1980–1996 asuneet ihmiset ovat Suomessa pysyvästi verenluovutuskiellossa. Luulihajauhon käyttö nautojen ruokinnassa kiellettiin koko EU:ssa, mutta vasikoiden juottorehua, joka siis korvaa nisäkäspienokaisen tarvitseman äidinmaidon, on edelleen sallittua vahvistaa esimerkiksi sianihralla tai kalajauholla.

Talvi 2002–2003: Kiinassa, Hongkongissa ja muutamissa muissa Itä-Aasian maissa leviää epätavallinen keuhkokuume, jonka aiheuttajaksi paljastuu eräs koronavirus. Kuolleisuus on lähes 10 prosentin luokkaa ja osa selviytyneistä kärsii vakavista, pitkäkestoisista jälkitaudeista. SARSiksi nimetyn taudin leviäminen saadaan kuitenkin pysäytettyä tarkoin kontrollitoimin, ja kuolleiden ihmisten määrä jää lopulta alle tuhanteen.

Viisitoista vuotta myöhemmin taudin alkuperä selviää, kun sen aiheuttanutta virusta löydetään eräästä hevosenkenkäyökköyhteisöstä eteläisessä Kiinassa. Ihmiseen virus on päätynyt lihatorilla myydystä ja tapetusta sivettikissasta, johon virus oli tarttunut mainittujen yökköjen lajitoverilta.

Kevät 2009: Meksikossa todetaan tuotantosikoja yleisesti vaivaavan influenssaviruksen muuntuneen siten, että se tarttuu paitsi siasta ihmiseen myös ihmisestä toiseen ihmiseen. Tätä on osattu odottaa, sillä sioilla on hengitysteissään reseptorit, jotka sitovat niin sian, ihmisen kuin lintujenkin influenssaviruksia. Yhteinen isäntä tarjoaa viruksille hedelmällisen alustan uusiin rekombinaatioihin.

Kesällä 2009 Maailman terveysjärjestö WHO julistaa pandemian. Myös Suomessa otetaan kiireesti käyttöön rokote, joka on ollut kehitteillä jo muutamia vuosia. Rokotuksia jatketaan vuoden verran, kunnes Suomessa ja Ruotsissa herää epäilys rokotteen yhteydestä narkolepsiaan.

Maailmalla vuoden 2009 pandemia tappaa eri arvioiden mukaan 250 000 – 575 000 ihmistä. Suomessa Pandemrix-rokotteen haittavaikutukset muokkaavat maaperän kuohkeaksi rokotekriittisille ideoille. Vuosien 2009 ja 2012 välillä kokonaan vaille kaikkia rokotuksia jäävien suomalaislasten osuus tuplaantuu.

Huhtikuu 2012: Saudiarabialaisen potilaan keuhkoista eristetään koronavirus, jonka lähteeksi paljastuu dromedaari, yksikyttyräinen kameli. Tapauksia ilmenee myös muualla Arabian niemimaalla ja Lähi-idässä. Viruksen aiheuttamassa hengitysoireyhtymässä (MERS) on jopa 35 prosentin kuolleisuus, mutta viruksen tartuttavuus ihmisten välillä on toistaiseksi jäänyt pelättyä pienemmäksi.

Tämänhetkisen arvion mukaan virus on siirtynyt kameleihin lepakoista itäisessä Afrikassa, mistä kameleita myös viedään Arabian niemimaalle. Viruksen tarkka polku kamelista ihmiseen on hämärän peitossa; ei esimerkiksi tiedetä, tarttuuko se vain nenäeritteiden vai myös maidon tai lihan kautta.

Dromedaari on kesytetty alueella tuhansia vuosia sitten, eikä alkuperäisiä villien kamelien yhteisöjä ole jäljellä. Tässä ja monessa muussakin mielessä kamelin ja ihmisen suhde muistuttaa naudan ja ihmisen symbioosia, joka alkoi Lähi-idän pohjoisosissa kymmenisen tuhatta vuotta sitten. Teorian mukaan (ihmisen) tuberkuloosi sai alkunsa karjanpidon tuottaman ihmisväestöräjähdyksen ja asumistiheyden kasvun tuloksena.

Perinteinen tuberkuloosi onkin vitsauksistamme siinä mielessä virkistävä poikkeus, että se ei nykytiedon mukaan pohjimmiltaan ole zoonoosi vaan ainoastaan kehittynyt olosuhteissa, jotka karjan hyödyntäminen tuotti. Toki tuberkuloosibakteerien rypäs mahdollistaa myös varsinaiset zoonoosit: naudan oman tuberkuloosibakteeri tarttuu esimerkiksi ihmiseen ja kissaan, ja vaikkapa koira voi saada tuberkuloosin ihmiseltä.

Koska valtaosa tarttuvista taudeistamme on alkujaan zoonooseja, on myös uuden ajan alun Amerikan ihmisväestön joukkotuhoa selitetty sillä, että eurooppalaisten valloittajien kulttuuri perustui amerikkalaisia alkuperäiskulttuureja huomattavasti laajemmin eläintalouteen. Amerikkalaisilta puuttui tyystin vastustuskyky muunlajisilta eläimiltä saatua eurooppalaista tautikoktailia vastaan.

Marras–joulukuu, 2019: Wuhanissa syntyy uusi virus, jonka toistaiseksi lähimmät vastineet on löydetty lepakoista ja malaijanmuurahaiskävystä. Äärimmäisen uhanalaista malaijanmuurahaiskäpyä metsästetään perinteisesti Kaakkois-Aasiassa ruoaksi, pukeutumistarpeiksi ja ihmislääkinnällisiin tarkoituksiin. Muurahaiskäpyjen salakuljetus Kaakkois-Aasiasta ja Afrikasta Kiinaan kolminkertaistui vuosien 2017–2018 aikana.

 

 

Rudolf Virchow halusi uutta termiä luodessaan ankkuroida tunnistamansa zoonoosi-ilmiön eurooppalaisen tieteen antiikista juontuvaan perinteeseen. Monista tieteellisistä ansioistaan huolimatta Virchow suhtautui kuitenkin pilkallisesti Charles Darwinin tuoreeseen evoluutioteoriaan ja vaikuttaa – omasta saksankielisestä aikalaisnäkökulmastaan käsin ja vastoin zōon-sanan klassista kreikankielistä merkitystä – tulkinneen eläimen eliöluokaksi, johon ihminen ei kuulu.

Olisiko meidän jo aika hylätä vastaavat ideologiset anakronismit ja tunnustaa oman eläimyytemme väistämätön seuraus: että kaikki me elolliset synnymme, elämme, sairastamme, hengitämme, kärsimme ja kuolemme osana elävien yhteisöä, ja että kaiken minkä tälle yhteisölle teemme, me teemme myös itsellemme?

Kirjoittaja on kulttuurintutkija, joka tekee väitöstutkimusta eläimen käsitteen synnystä kreikassa.

Lähteet

Andersen et al. 2020. The proximal origin of SARS-CoV-2. Andersen, K.G., Rambaut, A., Lipkin, W.I. et al. 2020. The proximal origin of SARS-CoV-2. Nature Medicine (2020).

Beekes M. 2010: Variant Creutzfeld-Jakob disease (vCJD) : Epidemiology and prevention from human to human secondary transmission. Bundesgesundheitsblatt – Gesundheitsforschung – Gesundheitsschutz 2010 Jun, 53(6): 597–605.

Corman, V.M. et al. 2014: Rooting the Phylogenetic Tree of Middle East Respiratory Syndrome Coronavirus by Characterization of a Conspecific Virus from an African Bat. Journal of Virology 2014 Oct, 88(19): 11297–11303.

Herskovitz, I. et al. 2008: Detection and Molecular Characterization of 9000-Year-Old Mycobacterium tuberculosis from a Neolithic Settlement in the Eastern Mediterranean. PLoS One 2008; 3(10): e3426.

Imran, M. & Mahmood, S. 2011: An overview of animal prion diseases. Virology Journal 2011, 8: 493.

Jones K.E., Patel N., Levy M. et al. Global trends in emerging infectious diseases. Nature 2008, 451: 990–994.

Linnanmäki, Eila 2006: Historian influenssapandemiat. Duodecim 2006, 122(16): 2023–2031.

Lumio, Jukka 2019a: Creutzfeldt–Jakobin tauti (CJD). Lääkärikirja Duodecim, Terveyskirjasto. Luettu 23.3.2020.

Lumio, Jukka 2019b: Sikainfluenssa-pandemia 2009–2010 ja rokotuksia seurannut narkolepsia. Lääkärikirja Duodecim, Terveyskirjasto. Luettu 23.3.2020.

Nurmi, Johanna 2017: Rokotekriittisyyden monet kasvot. Antroblogi. Luettu 23.3.2020.

Nuwer, Rachel 2020: Illegal trade in pangolins keeps growing as criminal networks expand. National Geographic, Feb 11, 2020.

Nygren, Jussi 2020: Hyvä kysymys: Miksi eurooppalaiset valloittajat eivät sairastuneet Uuden maailman tauteihin? YLE Tiede 19.3.2020.

Potter, C.W. 2001: A History of Influenza. Journal of Applied Microbiology 2001, 91. 572–579.

Reid, Ann H., et al. 1999: Origin and evolution of the 1918 “Spanish” influenza virus hemagglutinin gene. PNAS Feb 16, 1999, 96 (4): 1651–1656.

Ruokavirasto. Eläinvalkuaisen rehukäyttö (ns. TSE-asetus). Luettu 23.3.2020.

Ruokavirasto. Sikainfluenssa. Luettu 23.3.2020.

de Sousa, J.D. et al. 2010: High GUD Incidence in the Early 20^th Century Created a Particularly Permissive Time Window for the Origin and Initial Spread of Epidemic HIV Strains. PLoS One 2010, 5(4): e9936.

Taubenberger, J.K. & Morens, D.M. 2006: 1918 Influenza: the Mother of All Pandemics. Emerging Infectious Diseases 2006 Jan. 12(1): 15–22.

WHO 2009: Pandemic influenza preparedness and response. WHO guidance document. World Health Organization, Geneve.

Kuvalähteet

Otsikkokuva: Viktor Forgacs / Unsplash

Muurahaiskäpy: Yu Chih-Wei, CC BY-NC-ND.