Turun Taidehallissa on 8.11. saakka esillä Riikka Gröndahlin näyttely Absent Referent, joka käsittelee eläinkokeiden kuvaamisen avulla ihmisen asenteita ja suhtautumista muunlajisiin eläimiin.

Absent Referent (2018) on kaksikanavainen videoteos, joka sisältää kuvamateriaalia rottien käyttämisestä mikrokirurgia-kurssin koulutuksessa, ja taltioinnin tätä materiaalia katsovista ihmisistä. Mikrokirurgian menetelmien tai niiden kyseenalaistamisen sijaan keskeistä teoksessa on ihmisten tapojen ja arvojen tarkastelu tilanteessa, missä harjoitetaan tieteelliseen kontekstiin sijoitettua institutionaalista väkivaltaa. Näyttelyn nimi juontaa kielitieteissä käytettyyn määrittelemätöntä, paradoksaalista tai olematonta merkitsevään termiin. Taiteilija kuvaa termin merkitystä eläinten oikeuksien kontekstissa ja antaa näyttelylle sen mukaisen lukuohjeen: teoksen lähtökohtana on tilanne, missä eläinten yksilöllisyys ja oikeudet on poistettu, eikä niille jää kuin tieteelle ja ihmisten teoille alisteinen välinearvo.

Näyttely on aiemmin ollut esillä Helsingissä Galleria Huudossa. Silloin mukana oli myös The Committee -teos (2019), joka sisälsi Ruotsin eettisen eläinkoetoimikunnan jäsenten kirjoittamaa tekstiaineistoa eläinkokeisiin liittyvästä lainsäädännöstä. Ruotsissa eläinkoetoiminnan valvonta kuuluu eläinsuojeluviranomaiselle, jonka johtama eettinen eläinkoetoimikunta (Djurförsöketisk nämnd) hyväksyy eläinkokeiden koesuunnitelman. The Committee kuvasi onnistuneesti eläinkokeisiin liittyvän lainsäädännön haasteita ja toisaalta sitä, miten raskasta eläimiä on puolustaa maailmassa, joka on rakentunut niiden hyväksikäytön varaan. Muunlajisten oikeudenmukaista kohtelua puolustavat ihmiset joutuvat käsittelemään materiaalia, joka on heidän arvomaailmastaan käsin raskasta, väkivaltaista ja epäoikeudenmukaista. Heillä on usein erilaisissa lautakunnissa asema, jossa he edustavat muista poikkeavaa moraalista näkökantaa ja joutuvat siksi jatkuvasti yksin tuomaan muuten sivuutettavia epäkohtia esiin. Turun Taidehallin näyttelyyn aiemman kokonaisuuden rajaaminen kuitenkin sopii hyvin, sillä se antaa enemmän tilaa puhuttelevalle videoteokselle pienessä galleriassa.

Absent Referent -videon alussa rotta on terraariossa. Se haluaa olla rauhassa ja pakenee ihmisen käsiä, jotka kuitenkin tavoittavat putkeen piiloutuneen eläimen. Pieni eläin tainnutetaan, minkä jälkeen se on valmis käsiteltäväksi. Teos dokumentoi tarkasti ja kaunistelematta tilanteita, jossa rotta kiinnitetään alustaan, ajellaan, leikataan auki ja sille tehdään muut mikrokirurgian harjoituksen vaatimat toimenpiteet.

 

Toisella puolen huonetta operaatiota seuraa kolme katsojaparia, joista kukaan ei nosta erityisesti esiin eläinten oikeuksia tai todella kyseenalaista videolla näkyvää rottien kohtelua. Reaktiot ovat erilaisia ja heijastelevat henkilöiden toisistaan poikkeavia arvo- ja kokemusmaailmoja. Mikrokirurgian parissa työskentelevät miehet keskustelevat aiheesta teoreettisesti, työtapoja ja niiden onnistumista harjoituksessa arvioiden. He pohtivat muun muassa ovatko kuvatut eläimet tottuneet tarpeeksi ihmisten käsittelyyn. Välillä tunteellisemmin reagoivat katsojat nostavat kädet silmilleen, seuraavassa hetkessä he kuitenkin käsittelevät näkemiään tilanteita vitsaillen. Erityisesti yksi katsojista herää välillä pohtimaan, tuntevatko rotat kipua tai hyväksyisikö hän koirien käyttöä koe-eläiminä.

Harjoituksen jälkeen koe-eläimiä ei enää tarvita, eikä niitä ole syytä pitää hengissä. Leikellyt rotat heitetään pois vatsat auki, mikä herättää myötätuntoa katsojassa, joka ihmettelee miksei leikkaushaavoja suljeta operaation jälkeen. Lopuksi osa katsojista pohtii, onko ihmisillä oikeutta puuttua rottien elämään. Kriittisimmän näkökulman teokseen tuo videolla esiintyvän eläinkokeita harjoittavan miehen vaimo, jonka kerrotaan kyseenalaistaneen puolison oikeutus aiheuttaa työssään kärsimystä eläimille.

Katsojien kauhistuneet eleet, esiin nousevat osin spesistiset kysymykset ja toisaalta se, ettei eläinkokeita käsittelevä materiaali saa aikaan voimakkaasti eläinten arvoa puolustavia näkökantoja, kuvastaa hyvin yleistä eläinten oikeuksista käytävää keskustelua ja eläimiin suhtautumista. Suuri osa ihmisistä hyväksyy muunlajisten hyväksikäytön, mutta ei toisaalta halua ajatella saatika nähdä eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa ja välineellistä hyödyntämistä, oli kyse sitten tutkimuksesta tai ruoantuotannosta. Sama pätee aiheen käsittelyyn taiteessa. Mikrokirurgiaa käsittelevän kurssin materiaali ei ole helppoa nähtävää teoksessa esiintyville katsojille, eikä näyttelyssä käyvälle taideyleisölle. Näyttelyvierailuni aikana tilasta poistui henkilöitä, jotka eivät halunneet jäädä ahdistavaksi kokemansa teoksen äärelle. Yleisön asettaminen keskelle huonetta vastakkaisille seinille installoidun videomateriaalin väliin on kuitenkin herkkää katsojaa kohtaan armollinen: jos mikrokirurgian yksityiskohtien näkeminen tuntuu vaikealta, voi aina siirtää huomionsa hetkeksi katsojaparien tarkkailemiseen.

Tyyliltään dokumentaarinen teos ohjaa yleisön näkemään eläinkokeet kriittisessä valossa, vaikka taiteilija kuvaakin aihetta ulkopuolisen tarkkailijan neutraalisti tallentavasta näkökulmasta. Taiteen parissa moraalikysymysten vaikuttavuus toteutuukin usein parhaiten herkistämällä yleisö hienovaraisesti aiheelle ja antamalla tilaa katsojan omille arvopohdinnoille ja henkilökohtaisille kokemuksille. Gröndahlin teoksen äärellä ei kuitenkaan joudu olemaan yksin, sillä kolmen katsojaparin reaktiot ja keskustelu muodostavat sosiaalisen pinnan, jota vasten näyttelyssä kävijä voi peilata teoksen herättämiä ajatuksia.

Teoksessa esiintyvien henkilöiden keskusteluista välittyy osin ihmisten yleinen tietämättömyys eläimistä: videomateriaalista uupuu näkökanta viimeaikaisesta tutkimuksesta, joka on monialaisesti kasvattanut tietoa muunlajisista. Nykyisen eläintutkimuksen valossa on selvää, että esimerkiksi kipu, stressi ja ahdistus koskettavat myös muunlajisia eläimiä. Absent Referentin katsomisesta nousevia tunteita ja teoksen aihepiiriin liittyviä kysymyksiä voi ymmärtää paremmin, jos liittää taidekokemukseen tutkimustietoa koe-eläimistä, niiden käyttämisen syistä ja vaihtoehdoista, joita eläinkokeille on olemassa.

EU:ssa pyritään siirtymään eläinkokeettomiin menetelmiin; esimerkiksi Tampereen yliopiston lääketieteen yksikön asiantutkijakeskus FICAMissa tutkitaan vaihtoehtoisia menetelmiä. Myös Yle Perjantai -ohjelma käsitteli 30.10. eläinkokeita ja niiden vaihtoehtoja. Ohjelmassa esitetty Tapetaanko hiiri vai ihminen? -dokumentti antaa puheenvuoron eläinkokeiden tekijöille. Dokumentin jälkeen ohjelmassa haastatellaan rottatutkija Tuomas Aiveloa ja väitöskirjatutkija Tiina Ollilaa, joka tuo keskusteluun mukaan kriittisen eläintutkimuksen näkökulman. Suosittelen Perjantai-dokkarin katsomista ja FICAMin toimintaan tutustumista syventämään kokemusta esteettisesti minimalistisesta, mutta sisällöllisesti runsaasta, ihmisten asenteisiin ja toimintaan vaikuttamaan pyrkivästä näyttelystä.

Riikka Gröndahlin Absent Referent Turun Taidehallissa 9.10.–8.11.2020.

 

Kirjoittaja Outimaija Hakala on kuvataiteilija, joka tekee väitöstutkimusta eläimen huomioon ottamisesta nykytaiteessa.

Kuvat

Riikka Gröndahl, Absent Referent (2018)