Aistit kriittisen eläintutkimuksen ja kirjallisuudentutkimuksen risteyskohdassa

Organisoijat:

Marianna Koljonen, Helsingin yliopisto, marianna.koljonen@helsinki.fi, Lotta Luhtala, Turun yliopisto, lotta.h.luhtala@utu.fi ja Helinä Ääri, Turun yliopisto, hekaki@utu.fi

Tieteellinen tutkimus koettiin pitkään arvoneutraaliksi, mutta erityisesti feministisen ja postkolonialistisen tutkimuksen sekä ihmistieteellisen eläintutkimuksen paradigmat ovat kuitenkin osoittanut neutraaliuden olevan näennäistä. Kaikki tiede on sitoutunut joihinkin arvoihin, esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen, tiedon lisäämiseen tai demokratian tukemiseen.

Kriittisessä eläintutkimuksessa (Critical Animal Studies, CAS) keskeinen arvo on kaikkien eläinten – niin ei-inhimillisten kuin inhimillistenkin – hyväksikäytön vastustaminen. CAS haastaa ajatuksen ihmisen ylivertaisuudesta. Tutkimusintressit kohdistuvat kriittisesti ei-inhimillisiin eläimiin, lajienvälisiin suhteisiin ja ihmisen uudelleenmäärittelyyn. Huomiota kiinnitetään rakenteisiin, jotka vaikuttavat niin ihmisten kuin ei-inhimillisten eläinten asemaan. Näiden näkökulmien sisällyttäminen kirjallisuudentutkimukseen on jotakin täysin uutta.

Kirjallisuudentutkimus on perinteisesti ollut paljon kiinnostuneempi ihmisistä kuin muista eläimistä, ja tutkimusmenetelmiä onkin yleensä kehitetty ihmishahmojen ja ihmiskeskeisten kertomusten tarkasteluun. Kirjallisuudessa ei-inhimillisellä eläimellä on usein symbolinen tai allegorinen osa, ja tutkimuksessa on totuttu kysymään, miten eläinkuvaus itseasiassa kuvaakin ihmisiä. Viime aikoina humanistisissa tieteissä on tapahtunut suoranainen eläinkäänne, jonka seurauksena myös muunlajisiin eläimiin kohdistuva kirjallisuudentutkimus on lisääntynyt.

Yleensä muunlajisia eläimiä on lähestytty luonnontieteiden keinoin ja kielellä. Erityisiä haasteita – mutta myös mahdollisuuksia – kriittiseen eläintutkimukseen sitoutuneelle kirjallisuudentutkimukselle tuottavat ihmiskokemukselle ja ymmärrykselle vieraat ei-inhimilliset aistit ja aistimuksellisuus sekä ei-inhimillinen mieli. Monia alan tutkijoita kiinnostavat kysymykset liittyvätkin eläinten aisteihin: Miten kirjallisuus kuvaa toisten eläinten tapoja havainnoida maailmaa tai ihmisten tapoja havainnoida toisia eläimiä? Miten lukija havaitsee kirjallisuuden eläimiä? Miten kirjallisuudessa kuvataan ihmistä aistimassa usein eläimellisen alueelle määrittyvin tavoin vaikkapa nuuhkimassa, lipomassa, rapsuttamassa tai korvia höristämässä?

Työryhmässämme pohdimme aisteja kirjallisuudentutkimuksen piirissä tehtävässä kriittisessä eläintutkimuksessa sekä sitä, mitä kaikkea CAS voi tarkoittaa kirjallisuudentutkijalle. CAS on perusluonteeltaan monitieteistä ja intersektionaalista. Tämän vuoksi toivomme työryhmään esitelmiä myös muilta kuin kirjallisuudentutkijoilta. Esitelmät voivat käsitellä esimerkiksi:

• Inhimillisten ja ei-inhimillisten aistien rajapintojen kuvaamista
• Kirjallisuuden eläinten suhteita oikeisiin eläimiin
• Kirjallisuuden kuvauksia ihmisistä aistimassa muita eläimiä ja päinvastoin
• Ei-inhimillisten eläinten aistimusten inhimillistämistä
• Ei-inhimillisten eläinten aisteja ikonoteksteissä
• Ei-inhimillisiä eläimiä fokalisoijina tai muita ei-inhimillisen kerronnan mahdollisuuksia kirjallisuudessa
• Kriittisyyden eri merkityksiä kirjallisuudentutkimuksen piirissä tehtävässä kriittisessä eläintutkimuksessa
• Spesismiä kirjallisuudessa tai kirjallisuudentutkimuksessa
• Kriittisen eläintutkimuksen eri suuntauksia kirjallisuudentutkimuksessa
• Akateemista eläinaktivismia kirjallisuudentutkimuksessa
• Feministisiä lähestymistapoja eläinkuvausten lukemiseen

Esitelmäehdotukseen tulee sisältyä esitelmän otsikko, enintään 300 sanan mittainen tiivistelmä sekä esitelmänpitäjän nimi ja yhteystiedot. Ehdotukset voi lähettää työryhmien vetäjille tai osoitteeseen ktsseminaari@gmail.com.