Tänään Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta pitää ensimmäisen kokouksen uudella kokoonpanollaan. Vuosien neuvottelukunnassa toimimisen jälkeen en ole enää mukana. Olen toiminut vuosikymmenten ajan eläinsuojelun parissa pyrkien vaikuttamaan suomalaisten tuotantoeläinten hyvinvointiin lainsäädännön kautta. Olen myös ollut useita kausia vuonna 2009 perustetun tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan (TEHVNK) jäsen. Neuvottelukunnan perustaminen oli yksi maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan vastauksista tuotantoeläinten olosuhteiden salakuvaamisesta käynnistyneeseen kohuun. Alkutalvesta 2007 mediassa julkaistiin aktivistien kuvia ja videoita kymmenistä sikaloista, kanaloista ja broilerihalleista. Toimenpiteitä eläinten hyvinvoinnin varmistamiseksi vaadittiin niin tavallisten kansalaisten kuin poliittisten päättäjien toimesta. Maa- ja metsätalousministerin oli tehtävä jotain. Näin syntyi tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta. Noin neljä kertaa vuodessa kokoontuvan, 16 jäsenestä koostuvan ryhmän tavoitteena on ”edistää tuotantoeläinten hyvinvoinnin laaja-alaista kehittämistä sekä toimijoiden välistä yhteistyötä”. (1)

Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin päätin, etten enää halua jatkaa neuvottelukunnan jäsenenä. Keskeisiä syitä on kaksi: Turhautuminen yksimielisyyspohjalta toimivan neuvottelukunnan toiminnan tehottomuuteen ja kyvyttömyyteen edes ehdottaa mitään olennaisia parannuksia tuotantoeläinten kohteluun. Toinen, neuvottelukunnan merkityksettömyyteen kytkeytyvä syy on ristiriita eläimiä koskevan nykyisen tutkimustiedon ja oman arvomaailmani ja toisaalta neuvottelukunnan siunaamien käytäntöjen välillä.

Neuvottelukunnan tehtäväksi on asetuksessa annettu seurata ja arvioida tuotantoeläinten hyvinvoinnin tasoa Suomessa. (2)

Kotisivujensa mukaan neuvottelukunta tekee ministeriölle ehdotuksia hyvinvoinnin kehittämiseksi ja antaa lausuntoja tuotantoeläinten hyvinvointia koskevista aloitteista ja ehdotuksista: ”Neuvottelukunnan avulla halutaan nostaa tuotantoeläinten hyvinvoinnin merkitystä ja eläinten arvostusta yhteiskunnassa sekä lisätä eettistä keskustelua hyvinvointikysymyksistä. Neuvottelukunnalla on myös tärkeä tehtävä viranomaisten ja alan toimijoiden välisen yhteistyön lisääjänä.” 

Omassa ajattelussani neuvottelukunta on jo kauan ollut tuotantoeläinten pahoinvoinnin neuvottelukunta. Neuvottelukunnassa ei tosiasiallisesti keskustella siitä, miten tuotantoeläimet voisivat voida hyvin, tai edes siitä, miten tuotantoeläinten hyvinvointia voitaisiin parantaa. Neuvottelukunnassa puhutaan siitä, onko edes vakavimmin eläimille kärsimystä, stressiä ja kipua aiheuttavia toimintatapoja mahdollista millään tavoin rajoittaa. Useimmiten vastaus on ei, sillä neuvottelukunta on päätynyt toimimaan konsensuspohjalta ja mukana olevat eläintuotantoa edustavat tahot torppaavat sellaisetkin esitykset, joita kaikki muut neuvottelukunnan jäsenet haluaisivat edistää. Näin tekevät joko alan yritysten edustajat tai etujärjestö MTK ruotsinkielisen sisarjärjestönsä kanssa, tai kaikki alan edustajat yhdessä.

Neuvottelukunnan tekemien kannanottojen otsikot puhuvat puolestaan: ”Nauta voi huonosti lantaisessa karvapeitteessä” ja ”Kotieläintuotannon alhainen kannattavuus voi heikentää eläinten hyvinvointia”. Todetaan siis jo hyvin tiedossa olevia asioita.

Neuvottelukunnan rooli on saattaa hyvin erilaisista taustoista tulevat alan toimijat ja asiantuntijat yhteen ja työ on väistämättä kompromissien hakemista. Neuvottelukunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan tulee olla ”tunnetusti kokeneita tuotantoeläinten hyvinvointia ja erilaisia tuotantoeläimiin ja erilaisia pitomuotoja tuntevia henkilöitä”. Muut jäsenet edustavat maataloustuotantoa (2 jäsentä), yhteiskunnallista tutkimusta, taloutta koskevaa tutkimusta, tuotantoeläinten hyvinvointia koskevaa tutkimusta, tuotantoeläinten pitoon liittyvää etiikkaa, Ruokavirastoa, käytännön eläinsuojelutyötä tekevää viranomaista, vapaaehtoista eläinsuojelutyötä (2 jäsentä), maataloustuottajille annettavaa neuvontaa, elintarviketeollisuutta, vähittäiskauppaa ja kuluttajia. Itse olen ollut neuvottelukunnassa aiemmin vapaaehtoisen eläinsuojelutyön ja myöhemmin yhteiskunnallisen tutkimuksen edustajana.

Muissa maissa vastaavat neuvottelukunnat ovat tehneet selkeitäkin kannanottoja eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Esimerkiksi Tanskan neuvottelukunta on lausunut, ettei minkkien pitäminen nykyisenlaisissa turkistarhahäkeissä ole hyväksyttävää. Osassa EU-maita tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnat koostuvat itsenäisistä alan asiantuntijoista, eivät sidosryhmien edustajista. Esimerkiksi Itävallassa neuvottelukunnan rakenne on enemmän Suomen kaltainen, mutta eläintuotannon edustajilla ei ole neuvottelukunnassa edustusta. Norjassa ja Tanskassa neuvottelukuntaa nimitetäänkin eläinetiikan neuvottelukunnaksi/neuvostoksi.

Myös eläintuotantoalan sisältä löytyy useissa maissa toimijoita, jotka edistävät ajattelutapaa, jossa eläinten kohtelun on muututtava sekä eläinten itsensä että alaan kohdistuvien muutosvaatimusten tähden. Suomessa tällaista uudistushalukkuutta löytyy hyvin vähän. Kaikki sääntely tuntuu olevan alalle liikaa. Asenne on, että kaikkien eläinten hyvinvointiin liittyvien toimien pitäisi olla eläintuottajille vapaaehtoisia. Parempaan eläinten kohteluun ei saa velvoittaa kuin korkeintaan ylevänä periaatteena. Neuvottelukunnan kannanottoluonnokset typistyvät kerta toisensa jälkeen ympäripyöreäksi hymistelyksi, jossa ei oteta selkeää kantaa asenteiden tai käytäntöjen muuttamisen puolesta. Näin ollen neuvottelukunta ei sen paremmin lisää eläinten hyvinvointia kuin kentän erilaisten toimijoiden välistä ymmärrystäkään. Ymmärrys kasvaa vain siitä, että eri toimijoiden arvomaailmat ja käsitys eläimistä ovat äärimmäisen kaukana toisistaan.

Miksi Suomi on pudonnut eläinsuojelun edistäjien kelkasta?

Neuvottelukunta on edesauttanut sitä, etten jaksa uskoa tuotantoeläinten kohtelun paranevan millään olennaisella tavalla niin kauan kuin maataloussektorin valta on Suomessa niin suuri kuin se tällä hetkellä on. Edustuksellisen poliittisen järjestelmän kautta tuntuu olevan maassamme lähes mahdotonta saada aikaan olennaisia muutoksia eläinten asemaan. Kaipaisinkin laajempaa keskustelua agraaripuolueen poikkeuksellisesta vallasta maassamme ja Suomen tippumisesta kansainvälisen eläinsuojelukehityksen kelkasta. Esimerkiksi turkistarhauksen rajoittamaton jatkuminen Suomen kaltaisessa maassa alkaa olla anomalia, jolle kysellään toistuvasti ulkomailla selitystä. Maassamme turkistarhauksen tulevaisuutta koskevaa keskustelua ei kuitenkaan käydä käytännöllisesti katsoen lainkaan. Ei edes tämänhetkisessä tilanteessa, jossa historiallinen ja erittäin pitkään valmisteltu eläinsuojelulain kokonaisuudistus on juuri tulossa eduskunnan käsittelyyn.

Eläinsuojelulain uudistuksen – nykyiseltä nimeltään laki eläinten hyvinvoinnista – pitäisi olla se hetki, jolloin lainsäädäntö edes hetkeksi nostetaan edistyksellisimpien joukkoon, kunnes lakejaan päivittävät maat ajavat jälleen Suomesta ohi. Näin ei ole kuitenkaan tapahtumassa. Lukuisat tahot ovat todenneet, että laista on tulossa jo valmistuessaan vanhentunut. (3)

Eläinsuojelulain uudistus alleviivaa pysähtyneisyyden aikaa

Eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen voisi ajatella olevan myös eläinoikeusprosessi, jossa keskustellaan siitä, millaista muiden lajien kohtelua voidaan nykytutkimustiedon valossa pitää hyväksyttävänä. Uudistuksen ei voi kuitenkaan sanoa käsittelevän eläinoikeustason kysymyksiä oikeastaan lainkaan. Lakiuudistuksessa on kyse matalan tason eläinsuojelullisista säädöksistä, joissa eläinten hyvin- ja pahoinvoinnin tasoa nimellisesti säädellään eläintuotannon säilymiseksi jollain tavoin hyväksyttävyyden piirissä. Keskeisemmäksi eläinoikeusprosessiksi yhteiskunnassamme ovatkin muodostumassa ruuan kulutuksemme ja ruokavaliovalinnat: lihan kokonaiskulutuksen kääntyminen laskuun ja kasviperäisten tuotteiden kulutuksen nousu. Uskon, että pettymys eläinsuojelulainsäädännöllisen kehityksen olemattomuuteen ajaa ihmisiä kulutusvalinnoilla vaikuttamisen pariin. Eläintuotannossa syntyneistä tuotteista luopuminen tuntuu ainoalta tavalta vaikuttaa tuotantoeläinten kohteluun. Tämän tilanteen pitäisi muuttua, jotta ihmiset voisivat kanavoida eläinten äärimmäiseen huonoon asemaan kohdistuvaa huolta muutenkin kuin ruokakaupassa ja ravintoloissa. Tämän hetken poliittinen ilmapiiri ei kuitenkaan lupaa mitään olennaista muutosta muiden eläinlajien asemaan.

Toivon neuvottelukunnan uusille eläinten asialla oleville jäsenille voimaa neuvottelukunnan toiminnan saattamisessa sellaisille raiteille, että sen voi sanoa hyödyttävän eläimiä – siis muitakin eläimiä kuin ihmisiä. Samoin toivon voimia niille, jotka jaksavat jatkaa jo aiemmin aloittamaansa työtä, eli pitävät neuvottelukunnassa jatkossakin muidenkin lajien kuin ihmisten puolta. Meidän on mahdollista tukea heidän työtään sanomalla, että tähänastinen työ tuotantoeläinten hyvinvoinnin parantamiseksi ei riitä. Näin ei voi jatkua. Ihmisen käyttämille eläimille on annettava arvo, joka niille tuntevina ja tietoisina, sosiaalisesti kyvykkäinä olentoina kuuluu.

Salla Tuomivaara (YTT)

Kirjoittaja on post doc -tutkija Turun yliopistossa ja entinen Animalia ry:n toiminnanjohtaja.

Lähteet

(1) Valtioneuvoston asetus tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnasta. Annettu Helsingissä 13 päivänä toukokuuta 2009: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090330
Muita eläinsuojeluteemaisia neuvottelukuntia ovat Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta TOKES (entinen Koe-eläinten suojelun neuvottelukunta), joka toimii Etelä-Suomen aluehallintoviraston yhteydessä ja Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta, joka toimii TEHVNK:n tapaan MMM:n yhteydessä.

(2) Asetuksen mukaan neuvottelukunnan tehtävät ovat seuraavat: 1) seurata ja arvioida tuotantoeläinten hyvinvoinnin kehitystä ja tehdä ehdotuksia hyvinvoinnin pitkäjänteiseksi kehittämiseksi sekä antaa lausuntoja merkittävistä tuotantoeläinten hyvinvointia koskevista hankkeista ja esityksistä; 2) tukea ja edistää viranomaisten ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä tuotantoeläinten hyvinvoinnin parantamiseksi; 3) edistää tuotantoeläinten hyvinvoinnin merkitystä ja arvostusta yhteiskunnassa; sekä 4) suorittaa ne muut neuvottelukunnan toimialaan kuuluvat maa-ja metsätalousministeriön määräämät tehtävät.

(3) Ks. esim. https://tutkitusti.fi/elainten-hyvinvointilaissa-pitaa-nakya-tutkimustieto/ ja https://www.elaimiksi.fi/2022/01/14/kriittisen-elaintutkimuksen-verkosto-ry-on-antanut-lausunnon-maa-ja-metsatalousministeriolle-luonnoksesta-hallituksen-esitykseksi-laiksi-elainten-hyvinvoinnista/

https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090330

Kuva Peggychoucair Pixabaystä