Esitystaiteilija Maija Linturin ja Camilla Anderzénin kävelyesitys Rajatapaukset esitettiin 22.2.2025 osana juuri perustetun nelihenkisen taiteilijaryhmän Eliökollektiivin järjestämää kolmen lyhyehkön teoksen Näkymättömät naapurit -teoskokonaisuutta Viikin kirjastolla, Helsingissä. Tapahtuma oli pienimuotoinen, mutta selkeästi järjestetty ja lämminhenkinen. Viikin kirjaston ovilta liikkeelle lähtevä esitys oli puolen tunnin mittainen ohjattu kierros Viikin kartanon ja yliopistokampuksen alueilla. Siinä bongailtiin merkkejä toisenlajisista eläimistä ja pohdittiin ihmisten ja muiden eläinten välisiä naapuruussuhteita kaupungissa.

Esityksen alussa taiteilijat antavat yleisölle ohjeet esityksen kulusta sekä pienet kortit, joissa lukee: ”Keitä täällä esiintyy? Kenelle?” Alan heti pohtia, näemmeköhän lainkaan muunlajisia eläimiä tällaisena koleana talvipäivänä. Lähdemme kävelylle. Taiteilijat toimivat oppaanamme. He kertovat alueen historiasta ja nykytilasta sekä opastavat meitä, minne katsoa. Ehdimme hädin tuskin ylittää kirjaston ja Viikin kartanon piha-alueen väliin jäävät ratikkakiskot, kun käy jo selväksi, että täällä on paljon muitakin kuin ihmisiä. Näemme jälkiä lumella, koloja joista hiiret ovat varmasti kulkeneet, lintuja lentämässä ja lepäilemässä puiden oksilla, myrkkyansan ja ruokintapaikkoja. 

Taiteilijoiden puheissa monilajinen kaupunkitila näyttäytyy rajankäynnin alueena. Ihmiset ovat rakentaneet lukuisia rajoja muille eläimille: aitoja, teitä ja rakennusten seiniä. Rajankäynnin merkkejä näkyy roskakatoksilla, kun joku (todennäköisesti) lintu on repinyt pahvilaatikkoa häkkiseinän läpi. Kerrostalon sivuun on laitettu kuolettava ansa rotille ja kulman taakse ruokintapaikka pikkulinnuille. Toisille halutaan kuolemaa, toiset toivotetaan tervetulleeksi. Esityksen esiin tuomista rajoista suurin on kuitenkin ulkona liikkuvien ja yliopistotilojen sisällä olevien eläinten välinen ero. Linturi osoittelee vuoron perään ympärillämme kohoavia rakennuksia ja kertoo, mitä niiden sisällä on: eläinlääkäriasema, Viikin lehmien tallit, suuri koe-eläinlaboratorio sekä yliopiston tutkimustilat, joissa säilytetään lukemattomia määriä rottien, lintujen ja muiden eläinten ruumiita tutkimustarkoituksissa. Eläinlääkäriä lukuun ottamatta kaikissa sisätiloissa muunlajiset eläimet ovat vain materiaa ihmisen tekemää tutkimusta varten. He ovat vangittuja tai kuolleina säilöttyjä ruumiita. Fyysisen rajan lisäksi yliopistorakennusten seinissä konkretisoituu myös syvempi, kategorinen raja ihmisen ja ”eläimen” välillä. 

Voisi ajatella, että ihmisten ja eläinten välistä käsitteellistä erontekoa on käsitelty taiteessa jo niin paljon, että siitä on vaikea löytää mitään uutta tai tuoretta sanottavaa. Rajatapaukset -esitys onnistuu kuitenkin tarkastelemaan tätä erontekoa mielenkiintoisella tavalla osana kaupungin fyysisiä, hyvin konkreettisia ja arkipäiväisiä rajoja. Lopputuloksena on kriittinen katsaus kaupunkitilan ihmiskeskeisyyteen sekä monilajisen Viikin näkyväksi tekeminen. 

Toiseksi esityksen tärkeäksi sisällöksi minulle nousee pohdinta liminaalieläimistä. Esityksessä liminaalieläimillä tarkoitetaan eläimiä, jotka hyötyvät ihmisen läheisyydestä ja ihmisruoan jätteistä. Taiteilijat viittaavat historiantutkija ja maantieteilijä Philip Howellin ajatuksiin ja pohtivat liminaalieläimiä rajaseutujen asuttajina sekä heidän haluaan valita kaupungit elinympäristöikseen (Howell, 2019). Olen itse tutustunut poliittiseen teoriaan liminaalieläimistä Sue Donaldsonin ja Will Kymlickan kirjoituksissa, joiden voin myös huomata resonoivan esityksen kanssa. He määrittelevät liminaalieläimet ei-domestikoituneiksi, mutta ihmisten läheisyyteen sopeutuneiksi muunlajisiksi eläimiksi. Joskus nämä eläimet päätyvät elämään kanssamme siksi, että ihmisasutus ja muu maankäyttö ovat vallanneet heidän luontaiset elinalueensa, eikä vaihtoehtoja ole. Toisinaan he vapaaehtoisesti valitsevat kaupunkielämän. (Donaldson & Kymlicka 2011, 210–211.) Liminaalieläinten – tässä tapauksessa naakkojen, varpusten, tiaisten, hiirien ja rottien – elämää tarkkailemalla ”villin luonnon” ja kaupunkilaisen raja hälvenee.

Tunnistan Rajatapaukset -esityksestä samansuuntaista liminaalieläinten huomioimisen sekä näkyväksi tekemisen halua, jota oli läsnä kuvataiteilija Outimaija Hakalan kanssa 2021 tekemässäni Lajienvälisiä kohtaamisia (2021, Todellisuuden tutkimuskeskus) -videoteoksessa. Toisin kuin minun ja Hakalan teoksessa, tässä esityksessä eläinten kanssa ei hakeuduta kohtaamisiin, vaan hyväksytään etäisyys esityksen lähtökohdaksi. Rajatapaukset on myös selkeä jatkumo taiteilijoiden aikaisemmalle yhteistyölle Rat City -esitykselle (2023, Mad House), jossa yleisöä kuljetettiin Helsingin lähiöalueella Myllypurossa rottien jälkiä seuraten. 

Halusimme tai emme, kaupungeissa on aina ollut, ja tulee tulevaisuudessakin olemaan, muitakin kuin ihmiseläimiä. Parempi olisi, että yhteiseloa mietittäisiin rakentavasti myös eläinnäkökulmat huomioiden. Rajatapaukset ei ehdota konkreettisia tapoja muunlajisten paremmin huomioon ottamiseen kaupunkisuunnittelussa, vaan tyytyy näyttämään meille kolot, jäljet, roskakatokset ja muunlajisten läsnäolon. Tekemään näkymättömistä näkyviä. Ehdotuksia eläinnäkökulmat huomioivasta kaupunkisuunnittelusta on kuitenkin jo olemassa muualla. Kuntavaalien lähestyessä todettakoon, että niitä löytyy muun muassa Eläinoikeuspuolueen kuntavaaliohjelmasta (Eläinoikeuspuolue, 2025).

Esityksen jälkeen palaan sen alkupuolella minulle annettuun kysymykseen: kuka täällä esiintyi? Kenelle? Esitystaiteessa on mahdollista sanoa, että mikä vain elollinen tai eloton olento tai asia esiintyy, jos esitys tekee niistä esiintyjiä. Tätä ajattelutapaa seuraten voi väittää, että Viikin alueella kohtaamamme muunlajiset eläimet esiintyivät meille puolituntisen kävelyesityksen ajan. Esiintyminen ei kuitenkaan vaatinut heiltä mitään tavanomaisesta elämästä poikkeavaa, eivätkä he mitä todennäköisimmin olleet kiinnostuneita esityksen ja esiintymisen määritelmien pohdinnasta. Meitä ihmistaiteilijoita ne kuitenkin kiinnostavat. Niiden pohtiminen on myös tarpeellista matkalla pois taidekäsitysten ja työtapojen ihmiskeskeisyydestä. 

Entä kenelle esityksessä esiinnyttiin? Tähän minun on vaikeampi vastata. Kävelyn oppaina toimineet taiteilijat esiintyivät selvästi meille yleisön jäsenille. Mutta kuten aiemmin totesin, he eivät olleet esityksen ainoita esiintyjiä. Kenelle tavanomaista arkeaan elävät naakat, peltomaisemat, tiet ja yliopistorakennusten seinät esiintyvät?

 

Kirjoittaja Matilda Aaltonen (Tanssitaiteen maisteri) on ihmisten ja muiden eläinten suhteita esityksissä pitkään tutkinut ja käsitellyt tanssitaiteilija. 

 

*

Rajatapaukset

Ohjaus ja toteutus: Maija Linturi ja Camilla Anderzén

Tuotanto: Eliökollektiivi

Esitys: 22.2.2025 Viikissä, Helsingissä. 

Kuvat: Olli-Pekka Jauhiainen

*

Lähteet ja teosviitteet: 

Donaldson, Sue & Kymlicka, Will. 2011. Zoopolis – A Political Theory of Animal Rights. New York/Oxford: Oxford University Press.

Eläinoikeuspuolue. 2025. Kunta- ja aluevaaliohjelma 2025. https://www.eop.fi/kuntavaaliohjelma2025

Howell, Philip. 2019. The Trouble with Liminalanimals. Parallax, vol 25, No. 4, 395–411.  

Lajienvälisiä kohtaamisia. 2021. Työryhmä: Matilda Aaltonen ja Outimaija Hakala. Tuotanto: Todellisuuden tutkimuskeskus ja Voiko eläintä kertoa? -tutkimushanke. 

Rat City. 2023. Työryhmä: Maija Linturi, Camilla Anderzén, Vera Boitcova, Sanna Nissinen, Olli-Pekka Jauhiainen, Johanes Timothy ja Heli Hartikainen. Tuotanto: Mad House ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu.