Elämme yhteiskunnassa, joka on järjestetty lajihierarkkisesti: suhteemme ei-inhimillisiin lajeihin on lokeroitu ihmisen tarpeiden, halujen ja jopa päähänpistojen mukaisesti. Yksi laji on monin tavoin asettanut itsensä kaikkien muiden yläpuolelle. Eläintutkimuksessa tästä on käytetty termiä spesismi eli lajisyrjintä, lajisorto tai lajismi. Kriittisenä eläintutkijana kutakin käsillä olevaa aineistoa sekä koko elettävää ja tutkittavaa maailmaa lähestyy jatkuvasti tämän lajismin kyseenalaistavat linssit silmillä.

Olennaista on kriittisyys: tutkimus ei ole ainoastaan eläimiä tai eläinsuhteita sivuavaa tutkimusta, aivan kuin feministinenkään tutkimus ei ole tutkimusta ilman tiettyjä keskeisiä ääneen sanottuja arvoja. Kuten feministinen tutkimus tai sukupuolentutkimus, niin myös kriittinen eläintutkimus on usein avoimesti poliittista: valtasuhteita ja rakenteita pohtivaa, purkavaa sekä uutta rakentavaa. Molemmat tuovat ilmi ja kumoavat rutinoituja ja luonnollistettuja käytäntöjä ja rakenteita, jotka perustuvat sortoon ja vallan väärinkäyttöön. 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla vaikuttaneet ekofeministit ovat kirjoittaneet osin samoista teemoista jo silloin, kun kriittistä eläintutkimusta erillisenä tutkimusalana ei vielä ollut.

Alistamisen, hallinnan ja sorron mekanismien analyysi rajattuna koskemaan vain yhtä lajia, ihmistä, jättää analyysin ulkopuolelle monenkirjavan joukon muita. Feministinen keskustelu on lisääntynyt ja valtavirtaistunut huomattavasti viime vuosina myös Suomessa, mutta feminismi tunnetaan lähinnä naisten, sukupuolivähemmistöjen ja rodullistettujen näkökulmien esiintuomisesta. Muun muassa Black Lives Matter ja #MeToo ovat tuoneet antirasismin ja feministisen keskustelun käsitteitä mediakeskusteluun ja myös päivänpolitiikkaan.

Vallitsevien normien todellisuuden ja normia vastaan ajattelevan ristiriidasta ja kuilusta nousee feministitutkija Sara Ahmedin käsite killjoy eli ilonpilaajuus. Esimerkiksi sukupuolinormin tai lihanormin kyseenalaistava pölläyttää esiin kulttuuriin piiloutuneet asenteet ja tunkkaiset ajatusmallit. Usein ilonpilaaja ei ole tietoisesti hankala tai itsetietoinen vääryyksien osoittelija, vaan saattaa ikään kuin vahingossakin rikkoa normin raameja. Käyttäytyessään normia vastaan tällainen henkilö tekee muiden läsnäolijoiden olon tukalaksi, ilmapiirin kireäksi[1]. Kriittinen eläintutkija saattaakin olla tuplaten ilonpilaaja: feminist killjoy sekä vegan killjoy[2].

Feministitutkija ja kriittinen eläintutkija, sukupuolen ja lajin järjestelmien normeja työssään huomioonottava ja purkava tutkija ottaa jonkinlaisen – esimerkiksi ammatillisen tai uskottavuutta koskevan – riskin osoittaessaan puutteita ja tuodessaan äänettömiksi litistettyjen ääntä esiin. Aivan kuin yhteiskunnassa yleensä, myös akatemiassa on omat traditionsa, norminsa, rajansa, hierarkiansa ja portinvartijansa[3]. Vaikka esimerkiksi lihansyönnin vähentämisestä puhutaan jo paljon, eläinten poliittisesta toimijuudesta tai perustavista oikeuksista ei vielä juurikaan. Myös vaikkapa muiden eläinten kielellisten kykyjen puolustaminen voi houkutella esiin vastustusta tai vähättelyä.

Siinä missä tutkimussuunnitelmaan kirjataan projektin sukupuolinäkökulma ja -vaikutukset, ja tutkijoiden ja seminaarien puhujien sukupuolijakaumaa mietitään rutiinilla, eläinnäkökulman lisääminen hakemustekstiin voi viedä uskottavuuden ja paljastaa aikaansa edellä olevan idealismin[4]. Sukupuolivaikutusten arviointi lainvalmistelussa ja työpaikoilla on läpäissyt yhteiskunnan, mutta eläinvaikutusten arviointi kuuluu ajatuksen tasolla vasta muutamien sanavarastoon. Kriittinen eläintutkija ottaakin ehkä jossain määrin vielä isomman riskin kuin avoimesti feministinen tutkija, sillä alalla ei ole pitkää historiaa eikä vakiintunutta asemaa sen enempää yliopistoissa kuin päätöksentekoon osallistumisessakaan.

Moniperustaisesta syrjinnästä

Intersektionaalisuus on yksi keskeisistä feminististä tutkimusta ohjaavista käsitteistä. Intersektionaalisuuden käsitteen otti käyttöön pohjoisamerikkalainen lakitieteen professori Kimberlé Crenshaw (1989). Käsite on suunnannut katseen sukupuolen, luokan, etnisyyden, seksuaalisuuden, rodun, iän ja terveyden kaltaisten, identiteettejä ja erontekoja tuottavien luokittelujen sekä niiden välisten, toisiinsa monimutkaisissa suhteissa olevien sidosten tarkasteluun.[5] Intersektionaalisuuden käsitettä on käytetty etenkin tutkittaessa limittyvien identiteettien sosiaalisia merkityksiä ja seurauksia ihmisten elämässä, kuten samanaikaisesti esiintyviä seksismiä ja rasismia, toisin sanoen moniperustaista syrjintää.[6]

Intersektionaalinen teoria on yhä kovin ihmiskeskeistä. Muut eläimet ovat julkisessa feministisessä keskustelussa vielä pimennossa, vaikka kansainvälisessä akateemisessa tutkimuksessa eivät enää olisikaan. Tiettyä ihmisten alistamisen piiriin kuuluvaa sanastoa halutaan usein välttää muiden eläinten kohdalla, vaikka esimerkiksi orjuuteen, pakkotyöhön, suostumuksen puutteeseen ja seksuaaliseen väkivaltaan ja riistoon kytkeytyvät kysymykset ovat läsnä sekä ihmisten että toisenlajisten historiassa ja nykyisissäkin käytännöissä. Jos ihmisellä on halu vaikuttaa ihmisten sortamisen lopettamiseen, hänen tulisi kyseenalaistaa omat ruokailutottumuksensa ja herätä huomaamaan elintarviketuotannon yhteys ympäristörasismiin, homofobiaan, seksismiin, ekologisiin tuhoihin ja luokkayhteiskuntaan[7].

Intersektionaalisuus, joka ei huomioi lajisuutta, on riittämätön perspektiivi. Tietenkin sama koskee esimerkiksi osapäiväiseksi tai ilmastovalinnaksi kutistettua veganismia ja veganismia ilman valkoisuuteen ja terveyteen kiinnittyvien jännitteiden tiedostamista. Myös eri eläinten kohdalla voidaan analysoida paitsi lajin ja ihmisen määrittelemän biologisen tai lainsäädännöllisen kategorian merkitystä, myös moniperustaista syrjintää. Ehkäpä käsitteen venyttäminen muunlajisia koskevaksi ei ole ainoa tai paras vaihtoehto, mutta jollain tavoin muiden eläinten äänet, toimijuudet, samuudet ja erot on tuotava esiin. Toisaalta käsitteen laajentaminen on oikeastaan lähinnä katseen tarkentamisen kysymys: lajisorto on perustavanlaatuinen linkki myös ihmisten keskinäisen ja muuhun luontoon kohdistetun vallankäytön yhteyksissä. Laajennettu ymmärrys intersektionaalisuudesta avaisi yhteistyömahdollisuuksia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ympäristönsuojelun ja eläinoikeuksien parissa toimivien välille[8].

Ruoan jakautuminen, ruokapolitiikka ja monet eläimiin kytkeytyvät teemat ovat vahvasti sukupuolittuneita. Mutta ne ovat muutakin: eläintuotanto linkittyy kansainvälisesti myös luokkaan, halpatyövoimaan ja kolonialismiin, jotka kaikki ovat keskeisiä feministisiä teemoja. Vaikka kolonialistisista teemoista puhutaan, muunlajiset eläimet näyttävät jäävän niissäkin sivuun. Maata on varastettu sekä alkuperäiskansoilta että luonnonvaraisilta eläimiltä. Maailma on täytetty ihmisen omistuksessa olevilla ruoaksi kasvatettavilla eläimillä. Taloudellisten voittojen saavuttamiseksi muun muassa maahanmuuttajia ja teurastamotyöntekijöitä on riistetty. Tuotetta ostaessamme tuijotamme hintaa, emme tuotantoketjua. Tuotteen taustalla oleva historia ja hyötyyn perustuvat suhteet jäävät kuluttajan tavoittamattomiin.

Voidaan sanoa, että dekolonisaatio ei ole yltänyt eläimiin asti.[9] Eläinperäisten tuotteiden viennillä myös syrjäytetään vientikohteen omaa ruokakulttuuria. Esimerkiksi Suomesta halutaan viedä toiselle puolelle maailmaa muunlajisten eläinten osia ja eritteitä välittämättä siitä, että toisen nisäkkään maito ei kuulu kohdemaan ruokakulttuuriin. Suomikin harjoittaa nykyaikaista tehotuotantoon kytkeytyvää kolonialismia tyrkyttämällä omia tuotteitaan markkinoille, joilla on perinteisesti ollut jo vastaavat paikalliset tuotteet, kuten Kiinassa soijamaito.

Kriittinen eläintutkimus huomioi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kamppailujen risteävyyden, sukupuolen lisäksi siis esimerkiksi luokkaan, rasismiin ja kolonialismiin kytkeytyvät sortorakenteet.

Tiina Ollila

Kirjoittaja on sukupuolentutkimuksen väitöskirjatutkija, joka tunnisti itsessään lapsena ensin muunlajisten eläinten puolustajan, sittemmin teininä feministin.

 

Lähteet

Ahmed, Sara (2017) Living a Feminist Life. Durham: Duke University Press.

Ahmed, Sara (2018) Tunteiden kulttuuripolitiikka. Tampere: niin & näin, 2018.

Crenshaw, Kimberlé 1989: Demarginalizing the intersection of race and sex: A Black Feminist Critique of Antidiscrimination Doctrine. Teoksessa Feminist Theory and Antiracist Politics. University of Chicago Legal Forum, 139–167.

Glover, Michael (2021) Esitelmä: Industrial animal agriculture as an impact of colonialism in southern Africa webinaarissa Multispecies Knowledges and the Industrialization of Animal Exploitation, Unsus-hanke, Turun yliopisto.

Harper, Breeze A. (2012) Sistah Vegan Anthology. http://sistahvegan.com/sistah-vegan-anthology/jones, pattrice: Intersectionality and Animals. https://www.nlg.org/wp-content/uploads/2016/09/intersectionality-and-animals.pdf, www.bravebirds.org

Karkulehto, Sanna; Saresma, Tuija; Harjunen, Hannele & Kantola, Johanna (2012) Intersektionaalisuus metodologiana ja performatiivisen intersektionaalisuuden haaste. Naistutkimus 4/2012.

Kotilainen, Noora (2017) Feministinen ja eläinoikeustietoinen ilonpilaajuus elämänasenteena ja akateemisena riskinä. Sukupuolentutkimus 30(2017): 4, s. 61–67.

Twine, Richard (2014) Vegan Killjoys at the Table—Contesting Happiness and Negotiating Relationships with Food Practices. Societies 2014, 4, 623–639.

 

[1] Ahmed 2017, 65–77

[2] Twine 2014

[3] Kotilainen 2017, 64

[4] Kotilainen 2017, 65

[5] Karkulehto ym. 2012, 16

[6] emt. 18

[7] A. Breeze Harper 2012

[8] jones

[9] Glover 2021

Kuva: Emma Silvers / Pixabay